Rahoitusmarkkinoiden varautumista koskevan lainsäädännön sopivuus Euroopan unionin sisämarkkinoille
Heino, Anna (2021-02-05)
Rahoitusmarkkinoiden varautumista koskevan lainsäädännön sopivuus Euroopan unionin sisämarkkinoille
(05.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165084
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165084
Tiivistelmä
Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestokyky perustuu järjestelmien kykyyn toimia häiriötilanteissa ja niihin varautumisessa. Osa tällaisista kriittisistä infrastruktuureista sijaitsee Suomen ulkopuolella, eikä niitä voi hallita ainoastaan Suomesta käsin. Modernin yhteiskunnan uhkakuvat ovat muuttuneet globalisaation, verkostotalouden ja digitaaliteknologian kehityksen seurauksena. Esimerkiksi kyberhyökkäykset ja muut tietoverkkojen häiriöt ovat moderneja ilmiöitä, jotka haastavat tällaisten infrastruktuurien toimivuutta. Rahoitusalan kriittisen infrastruktuurin järjestelmät, joita tutkielmassa käsitellään, ovat usein yksityisten toimijoiden hallussa, ja sijaitsevat osittain Suomen ulkopuolella.
Suomessa on pyritty varautumaan rahoitusalan infrastruktuureja uhkaaviin uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Lainsäädäntötyöryhmä on valmistellut lainsäädäntöä, joka velvoittaisi rahoitusalan toimijoita siirtämään tietojärjestelmänsä Suomeen, mikäli ne haluavat toimia Suomen markkinoilla. Tutkielmassani selvitän, onko Suomen Euroopan unionin jäsenvaltiona mahdollisuus säätää tämänkaltaista lainsäädäntöä, ja erityisesti miten tällainen lainsäädäntö sopii Euroopan unionin sisämarkkinoille.
Ehdotettu lainsäädäntö on selkeässä ristiriidassa vapaan liikkuvuuden säännöksien kanssa, joista on kuitenkin mahdollista poiketa turvallisuusasioissa. EU:n ja jäsenvaltion toimivallanjaon mukaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tutkimus on aiheellista myös muutenkin kuin vain yhden lainsäädäntöhankkeen kannalta, sillä sen avulla voidaan yleisellä tasolla selvittää, millaista sääntelyä jäsenvaltioiden on mahdollista toteuttaa. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on lainsäädäntötutkimuksellinen, mutta se sisältää myös oikeusdogmaattisia piirteitä.
Tutkielman lopputuloksina voidaan todeta, että tämänkaltainen sääntely on huonosti sisämarkkinoille sopivaa, ainakin jos se toteutetaan näin laajana. Lisäksi lojaalin yhteistyön periaate rajoittaa jäsenvaltion sääntelyvaltaa merkittävällä tavalla.
Suomessa on pyritty varautumaan rahoitusalan infrastruktuureja uhkaaviin uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Lainsäädäntötyöryhmä on valmistellut lainsäädäntöä, joka velvoittaisi rahoitusalan toimijoita siirtämään tietojärjestelmänsä Suomeen, mikäli ne haluavat toimia Suomen markkinoilla. Tutkielmassani selvitän, onko Suomen Euroopan unionin jäsenvaltiona mahdollisuus säätää tämänkaltaista lainsäädäntöä, ja erityisesti miten tällainen lainsäädäntö sopii Euroopan unionin sisämarkkinoille.
Ehdotettu lainsäädäntö on selkeässä ristiriidassa vapaan liikkuvuuden säännöksien kanssa, joista on kuitenkin mahdollista poiketa turvallisuusasioissa. EU:n ja jäsenvaltion toimivallanjaon mukaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tutkimus on aiheellista myös muutenkin kuin vain yhden lainsäädäntöhankkeen kannalta, sillä sen avulla voidaan yleisellä tasolla selvittää, millaista sääntelyä jäsenvaltioiden on mahdollista toteuttaa. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on lainsäädäntötutkimuksellinen, mutta se sisältää myös oikeusdogmaattisia piirteitä.
Tutkielman lopputuloksina voidaan todeta, että tämänkaltainen sääntely on huonosti sisämarkkinoille sopivaa, ainakin jos se toteutetaan näin laajana. Lisäksi lojaalin yhteistyön periaate rajoittaa jäsenvaltion sääntelyvaltaa merkittävällä tavalla.