Ikuiset seprat : Tytärsaarelaisten ja virolaisten ystävyyssuhteet 1920–1930-luvuilla

Jäppinen, Jouni

Ikuiset seprat : Tytärsaarelaisten ja virolaisten ystävyyssuhteet 1920–1930-luvuilla

Jäppinen, Jouni (2021-01-25)

Ikuiset seprat : Tytärsaarelaisten ja virolaisten ystävyyssuhteet 1920–1930-luvuilla

Jäppinen, Jouni

(25.01.2021)

Katso/Avaa

Jappinen_Jouni_opinnayte.pdf (12.03Mb)

Lataukset:

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

avoin

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165061

Tiivistelmä

Tarkastelen tutkielmassani tytärsaarelaisten ja virolaisten välisiä ystävyyssuhteita sekä tytärsaarelaisnuorten roolia talonpoikaisien heimosuhteiden rakentajana 1920–1930- luvuilla pääasiassa tytärsaarelaisten Viron matkojen, saarelaisten ja virolaisten vaihtokaupan ja ystävien kohtaamisiin liittyneiden käytäntöjen ja julkisten rituaalien kautta.
Tutkielma on ensimmäinen kahden maan suullista muistitieto aineistoa ja ystävyyden kulttuurihistoriaa hyödyntävä tutkimus Suomenlahden ulkosaarista kaukaisimman Tytärsaaren kalastaja-yhteisön vironsuhteista. Ikkuna saarelaisten arkipäivään ja kokemusmaailmaan avautuu saaren vanhimpiin kuuluvan Eskolan suvun esimerkin kautta. Pääosa tutkielman lähdeaineistosta koostuu suomalais-virolaisesta arkisto-aineistosta sekä alkuperäisestä haastattelu-aineistosta, Tytärsaaren nuorisoseuran pöytä- ja tilikirjoista, tytärsaarelaisten päiväkirjoista sekä valokuvista. Keskeinen käsite on ystävyys ja samojen perheiden, eli seprojen kesken sukupolvien ajan periytyneet ystävyyssiteet. Teoreettinen viitekehys muodostuu Barbara Rosenweinin, Marcel Maussin sekä Francesco Alberonin ystävyyden teorioista, unohtamatta keskustelua Aristoteleen eettistä käyttäytymistä ja ystävyyden lähtökohtia koskevasta teoriasta.
Tutkimus osoittaa Tytärsaaren olleen vuosisatoja jatkuneiden vilkkaiden vironsuhteiden ansiosta yksi 1930-luvun kansainvälisimpiä kuntia ja aikaisemmasta historiankirjoituksesta poiketen, saarelaisten henkinen elämä oli köyhyydestä huolimatta vireää ja paikka- identiteetti voimakasta laatua. Tärkeimmäksi linkiksi ulkomaailmaan tytärsaarelaiset kokivat yhteydet Viroon ja ystävyyssuhteet virolaisten kanssa. Perinteiset suhteet saivat 1920-luvun puolivälin jälkeen rinnalleen uudenlaisia ystävyyden muotoja, saarelaisnuorison aloittaessa organisoitujen suomalais-virolaisten juhlien järjestämisen Tytärsaaren ja Virumaan kylissä. Molempien maiden nuorisoseurat vastasivat juhlien toiminnallisesta osuudesta, kun taas oppineemmat heimoaktivistit vastasivat ohjelmiston idealistisesta osasta kirkonmenoineen ja paraatimarsseineen. Suhteet pysyivät vireänä aina syksyyn 1939, jolloin Tytärsaari evakuoitiin ja kanssakäyminen loppui yli 50 vuodeksi. Tytärsaarelaisten jälkipolvet ovat käynnistäneet esivanhempiensa ystävyyssuhteita uudelleen luomalla uudenlaisia toiminnallisia sisältöjä, joka olisi uusi kiinnostava tutkimusaihe.

Kokoelmat

Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (kokotekstit) [9076]