Kansallisen turvallisuuden vaikutus kiinteistönvaihdantaan ja -omistukseen
Laukkonen, Heli (2021-02-02)
Kansallisen turvallisuuden vaikutus kiinteistönvaihdantaan ja -omistukseen
(02.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266043
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266043
Tiivistelmä
Kansallisen turvallisuuden huomioon ottamista alueiden käytössä ja kiinteistönomistuksissa koskeva lainsäädäntökokonaisuus astui voimaan 1.1.2020. Lainsäädäntökokonaisuuden tarkoituksena on mahdollistaa valtion puuttuminen sellaiseen kiinteistönomistukseen, joka vaarantaa kansallista turvallisuutta. Tutkielmassa tarkastellaan näistä laeista kolmea keskeisintä: lakia eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta, lakia valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla sekä lakia kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tarkastelun keskiössä on se, mikä vaikutus kyseisillä laeilla ja niiden myötä kansallisen turvallisuuden suojaamisella on kiinteistönvaihdantaan ja -omistukseen. Aihetta käsitellään myös perustuslaissa suojattujen oikeuksien näkökulmasta.
Tutkimus on luonteeltaan lainopillinen. Tarkoituksena on käytännöllisen lainopin keinoin tulkita tutkielman kannalta keskeisissä laeissa ilmenevien sääntöjen sisältöä, sekä punnita ja tasapainottaa käsiteltävän aiheen kannalta merkittäviä oikeusperiaatteita keskenään. Aiheen uutuuden vuoksi tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona on toiminut hallituksen esitys kansallisen turvallisuuden huomioon ottamista alueiden käytössä ja kiinteistönomistuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. Tämän lisäksi lähdemateriaalina on käytetty aiheen kannalta keskeistä oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä, mutta esimerkiksi tutkielmassa käytettävien käsitteiden avaaminen on edellyttänyt myös oikeustieteen ulkopuolisen materiaalin hyödyntämistä.
Tutkielmassa havaitaan, että 1.1.2020 voimaan astunut lainsäädäntökokonaisuus tarjoaa valtiolle tehokkaan keinon puuttua kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistönvaihdantaan ja -omistukseen, sillä lakien osittain ristikkäisetkin soveltamisalat ottavat tehokkaasti huomioon hyvin monentyyppiset vaihdantatilanteet. Euroopan unionin ja Euroopan talousalueiden ulkopuolelta tuleville ostajille asetetusta luvanhakuvelvollisuudesta huolimatta asenteen ulkomaista kiinteistönomistusta kohtaan voidaan katsoa säilyvän positiivisena, eikä valtion etuosto- tai lunastusmahdollisuudenkaan katsota vaikuttavan merkittävästi kiinnostukseen hankkia kiinteistöjä. Lakien voidaan katsoa täyttävän riittävissä määrin myös perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut edellytykset. Lopulta todetaan, että valtion voi olla tulevaisuudessa tarpeen tarkastella lakien soveltamisalojen riittävyyttä, kiinteistöjen todellisten omistussuhteiden piilottamista sekä teknologian kehityksen vaikutusta kiinteistöjen ei-toivottuihin hyödyntämismahdollisuuksiin.
Tutkimus on luonteeltaan lainopillinen. Tarkoituksena on käytännöllisen lainopin keinoin tulkita tutkielman kannalta keskeisissä laeissa ilmenevien sääntöjen sisältöä, sekä punnita ja tasapainottaa käsiteltävän aiheen kannalta merkittäviä oikeusperiaatteita keskenään. Aiheen uutuuden vuoksi tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona on toiminut hallituksen esitys kansallisen turvallisuuden huomioon ottamista alueiden käytössä ja kiinteistönomistuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. Tämän lisäksi lähdemateriaalina on käytetty aiheen kannalta keskeistä oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä, mutta esimerkiksi tutkielmassa käytettävien käsitteiden avaaminen on edellyttänyt myös oikeustieteen ulkopuolisen materiaalin hyödyntämistä.
Tutkielmassa havaitaan, että 1.1.2020 voimaan astunut lainsäädäntökokonaisuus tarjoaa valtiolle tehokkaan keinon puuttua kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistönvaihdantaan ja -omistukseen, sillä lakien osittain ristikkäisetkin soveltamisalat ottavat tehokkaasti huomioon hyvin monentyyppiset vaihdantatilanteet. Euroopan unionin ja Euroopan talousalueiden ulkopuolelta tuleville ostajille asetetusta luvanhakuvelvollisuudesta huolimatta asenteen ulkomaista kiinteistönomistusta kohtaan voidaan katsoa säilyvän positiivisena, eikä valtion etuosto- tai lunastusmahdollisuudenkaan katsota vaikuttavan merkittävästi kiinnostukseen hankkia kiinteistöjä. Lakien voidaan katsoa täyttävän riittävissä määrin myös perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut edellytykset. Lopulta todetaan, että valtion voi olla tulevaisuudessa tarpeen tarkastella lakien soveltamisalojen riittävyyttä, kiinteistöjen todellisten omistussuhteiden piilottamista sekä teknologian kehityksen vaikutusta kiinteistöjen ei-toivottuihin hyödyntämismahdollisuuksiin.