Vanhemman herkkyys tunnistaa tunteita vauvan kasvonilmeistä ja sen yhteys varhaisen vuorovaikutuksen laatuun
Luotola, Aino (2021-02-05)
Vanhemman herkkyys tunnistaa tunteita vauvan kasvonilmeistä ja sen yhteys varhaisen vuorovaikutuksen laatuun
Luotola, Aino
(05.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266101
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266101
Tiivistelmä
Tunteiden tunnistaminen on tärkeä taito varhaisessa vanhemmuudessa. Tutkimuksissa raskausaikaan on liitetty emotionaalisen prosessoinnin ja käyttäytymisen muutoksia, joiden myötä äidit herkistyvät vauvan tunteille. Tämän on ajateltu tukevan vanhemmuutta ja hoivan hyvää laatua. Varhaisen vuorovaikutuksen tiedetään vaikuttavan kokonaisvaltaisesti lapsen kehitykseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, onko äidin herkkyys tunnistaa tunteita vauvan kasvonilmeistä raskaus- ja vauvavaiheessa yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen laatuun. Tutkimuksen aineisto (n = 69) on osa FinnBrain-kohorttitutkimusta, jossa selvitetään perimän ja ympäristön vaikutusta lapsen kehitykseen. Tunteiden tunnistamistutkimus suoritettiin verkossa ja tehtävänä oli arvioida kuvassa esiintyvän vauvan kasvojen ilmentämän tunteen virittyneisyyttä (rauhallinen - kiihtynyt) ja valenssia (miellyttävä - epämiellyttävä). Kasvokuvat oli luokiteltu viiteen eri tunneluokkaan. Varhaisen vuorovaikutuksen laatua tutkittiin vapaan leikkitilanteen avulla osana lapsen kehityspsykologista tutkimuskäyntiä kahdeksan kuukauden iässä. Videoidusta leikkitilanteesta arvioitiin emotionaalisen saatavillaolon menetelmällä äidin sensitiivisyys, jäsentävyys, ei-vihamielisyys ja ei-tunkeilevuus sekä Maternal Sensory Behaviour Coding Scheme -menetelmällä vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta kuvaava entropia-aste. Äidin arviot tunteen negatiivisesta virittyneisyydestä ja positiivisesta valenssista selittivät äidin jäsentävyyttä, kun keskeiset taustatekijät kontrolloitiin. Korkeat negatiivisen virittyneisyyden arviot olivat yhteydessä matalampaan jäsentävyyteen, kun taas korkeat positiivisen valenssin arviot olivat yhteydessä lisääntyneeseen jäsentävyyteen. Negatiivisen virittyneisyyden arviot selittivät myös emotionaalisen saatavillaolon kokonaisarviota, joskin tulos oli tilastollisesti lähes merkitsevä. Mitä korkeampia olivat negatiivisen virittyneisyyden arviot, sitä alhaisempi oli emotionaalisen saatavillaolon kokonaisarvio. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että korkeammaksi arvioitu tunteen vaimea positiivinen valenssi oli yhteydessä korkeampaan sensitiivisyyteen ja jäsentävyyteen, mutta arviot eivät enää selittäneet sensitiivisyyttä, kun taustatekijöiden vaikutus oli kontrolloitu. Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä vain varovaisia päätelmiä äidin tunteiden tunnistamisen ja varhaisen vuorovaikutuksen laadun välisistä suhteista, sillä yhteydet olivat heikkoja ja tuloksiin liittyi tilastollista epävarmuutta. Tutkimuksessa vuorovaikutuksen laadun kannalta näyttäytyy tärkeänä se, että äiti kykenee tunnistamaan tunteen valenssin ja virittyneisyyden tason vauvan kasvoilta riittävän herkästi, mutta kuitenkin siten, ettei negatiivisia tunteita havaita korostuneen voimakkaina tai positiivisten tunneilmaisujen kustannuksella.