Isille suunnatun prenataalisen intervention vaikutus lypsetyn rintamaidon määrään ja imetykseen
Yli-Lassila, Eevi (2021-02-22)
Isille suunnatun prenataalisen intervention vaikutus lypsetyn rintamaidon määrään ja imetykseen
Yli-Lassila, Eevi
(22.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103117203
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103117203
Tiivistelmä
Syventävinä opintoina tekemäni tutkimuksen aihe oli isille suunnatun prenataalisen intervention vaikutus lypsetyn rintamaidon määrään ja imetykseen. Tutkimus oli osa ”varhainen maidon lypsäminen, isän osallistuminen ja perhekeskeinen hoito” –pilottitutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vaikuttaako isille ennen synnytystä annettu imetys- ja lypsämisohjaus äidin maidonerityksen käynnistymiseen ennenaikaisen synnytyksen jälkeen. Ennenaikaisesti synnyttävien äitien äidinmaidon tuotanto sekä rintamaitoruokinnan aloittaminen usein viivästyvät esimerkiksi äidin vointiin liittyvien asioiden vuoksi. Tämän vuoksi tutkittiin, voidaanko isille annettavalla interventiolla tukea äitien lypsämisen ja imettämisen aloitusta ja näin lisätä äitien tuottamia maitomääriä.
Aineistona tutkimuksessa oli yhteensä 15 perhettä; 5 interventioperhettä ja 10 kontrolliperhettä. Interventioperheiden äidit olivat hoidossa Turun yliopistollisen keskussairaalan prenataaliosastolla äidin uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen vuoksi. Interventioperheiden isät saivat prenataaliosastolla erillistä ohjausta sekä kirjallista materiaalia äidin maidonerityksen käynnistymisestä, imetyksen hyödyistä sekä lypsämisen ja imetyksen aloittamisesta ohjaukseen perehdytettyjen kätilöiden toimesta. Tämän jälkeen toteutettiin kvantitatiivinen analyysi potilastiedoista kerättäviin tietoihin perustuen. Lopputulosmuuttujina tarkasteltiin äidinmaidon määrää päivässä päivinä 1-7, 14, 21 ja 42 synnytyksestä, luovutusäidinmaidon tarvetta osastojakson aikana sekä imetystilannetta lapsen kotiutuessa.
Keskeisenä tuloksena havaittiin, että interventioryhmässä äidinmaidonmäärät olivat suuremmat jokaisena tarkasteltavana päivänä. Lisäksi interventioryhmän lapsista pienempi prosentuaalinen osuus tarvitsi luovutettua äidinmaitoa osastohoidon aikana. Sattuman takia kontrolliryhmässä ainoastaan kaksi äitiä synnytti 32+0 raskausviikolla tai tämän jälkeen, kun taas interventioryhmässä kaikki äidit synnyttivät yli 32+0 raskausviikolla. Kontrolliryhmän kahden synnytysviikkojen suhteen vertailukelpoisen äidin maitomäärät olivat samalla tasolla interventioryhmän äitien maitomäärien kanssa jokaisena tarkasteltavana päivänä. Tulosten perusteella voidaan mahdollisesti saada viitteitä siitä, että isille annettava ohjaus saattaa olla hyödyllistä äidinmaidon määrän lisäämiseksi. Todellisen hyödyn tutkimiseksi tarvitaan kuitenkin laajemman otoskoon lisätutkimuksia rintamaidon eritykseen vaikuttavien monitekijäisten asioiden sekä taustatekijöiden tasoittumisen vuoksi.
Aineistona tutkimuksessa oli yhteensä 15 perhettä; 5 interventioperhettä ja 10 kontrolliperhettä. Interventioperheiden äidit olivat hoidossa Turun yliopistollisen keskussairaalan prenataaliosastolla äidin uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen vuoksi. Interventioperheiden isät saivat prenataaliosastolla erillistä ohjausta sekä kirjallista materiaalia äidin maidonerityksen käynnistymisestä, imetyksen hyödyistä sekä lypsämisen ja imetyksen aloittamisesta ohjaukseen perehdytettyjen kätilöiden toimesta. Tämän jälkeen toteutettiin kvantitatiivinen analyysi potilastiedoista kerättäviin tietoihin perustuen. Lopputulosmuuttujina tarkasteltiin äidinmaidon määrää päivässä päivinä 1-7, 14, 21 ja 42 synnytyksestä, luovutusäidinmaidon tarvetta osastojakson aikana sekä imetystilannetta lapsen kotiutuessa.
Keskeisenä tuloksena havaittiin, että interventioryhmässä äidinmaidonmäärät olivat suuremmat jokaisena tarkasteltavana päivänä. Lisäksi interventioryhmän lapsista pienempi prosentuaalinen osuus tarvitsi luovutettua äidinmaitoa osastohoidon aikana. Sattuman takia kontrolliryhmässä ainoastaan kaksi äitiä synnytti 32+0 raskausviikolla tai tämän jälkeen, kun taas interventioryhmässä kaikki äidit synnyttivät yli 32+0 raskausviikolla. Kontrolliryhmän kahden synnytysviikkojen suhteen vertailukelpoisen äidin maitomäärät olivat samalla tasolla interventioryhmän äitien maitomäärien kanssa jokaisena tarkasteltavana päivänä. Tulosten perusteella voidaan mahdollisesti saada viitteitä siitä, että isille annettava ohjaus saattaa olla hyödyllistä äidinmaidon määrän lisäämiseksi. Todellisen hyödyn tutkimiseksi tarvitaan kuitenkin laajemman otoskoon lisätutkimuksia rintamaidon eritykseen vaikuttavien monitekijäisten asioiden sekä taustatekijöiden tasoittumisen vuoksi.