ONLINEALUSTALLA TYÖTÄ TEKEVÄN HENKILÖN TYÖOIKEUDELLISEN ASEMAN MÄÄRITTÄMINEN JA TYÖOIKEUDELLINEN SUOJA, SEKÄ SEN PERUSTEELLA TEHTÄVÄ LAINVALINTA ONLINEALUSTATYÖSSÄ
Kuuluvainen, Lauri (2021-02-04)
ONLINEALUSTALLA TYÖTÄ TEKEVÄN HENKILÖN TYÖOIKEUDELLISEN ASEMAN MÄÄRITTÄMINEN JA TYÖOIKEUDELLINEN SUOJA, SEKÄ SEN PERUSTEELLA TEHTÄVÄ LAINVALINTA ONLINEALUSTATYÖSSÄ
Kuuluvainen, Lauri
(04.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167586
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167586
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee alustalla toimeksiantoja suorittavan henkilön työoikeudellisen aseman sääntelyä. Tutkin nimenomaisesti ammattimaisesti toimivien ja työtä välittävien alustojen toimintaa silloin, kun ne välittävät toimeksiantoja, jotka tulisi työoikeudellisesti nähdä työnä. Tutkimukseni pääasiallisena metodina on lainoppi ja pyrin sen avulla osoittamaan tilanteet, jolloin onlinealustoilla toimivat henkilöt tulisi nähdä työntekijöinä, kuin myös ne tilanteet, jolloin onlinealustalla toimivat henkilöt tulisi nähdä itsensä työllistävänä. Tutkimukseni apumetodina käytän oikeusvertailevaa metodia, silloin kun sen käyttö on aiheellista.
Varsinaisena tutkimuskysymyksenäni on määrittää onlinealustalla toimivan henkilön työoikeudellinen status ja tähän henkilöön sovellettava työoikeusnormisto valinta. Tutkimuskysymys jakautuu alakysymyksiin tutkimukseni eri pääluvuissa. Tutkimuksen ensimmäisessä pääluvussa tutkitaan alustatalouden rakennetta, alustan määritelmää ja sen liiketoimintamallia, sekä alustalla toimimista työn suorittajan kannalta. Ensimmäisen pääluvun tutkimuskysymyksenä toimiikin seuraava; mikä on alusta määritelmä ja mitkä kriteerit erottavat alusta työoikeudellisesti työnantajasta ja muista tämänkaltaista tahoista, kuten esimerkiksi vuokrantyön välittäjästä?
III
Toisessa pääluvussa tutkitaan milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi. Hyödynnän tarkastelussa ensisijaisesti ILO:n antamaa suositusta R198 - Employment Relationship Recommendation, 2006 (No. 198), jonka tarkoitus on selventää sitä, milloin sopimussuhteita tulisi tulkita työsuhteiksi, sekä edellä mainitusta suosituksesta annettuja tulkintaohjeita. Toisessa pääluvussa pohditaan myös ratkaisuja työntekijän ja itsensä työllistävän henkilön sääntelyn ulkopuolelta. Tutkimuksen laajuus huomioon ottaen vaihtoehtoisia ratkaisumalleja käsitellään vain pintapuolisesti. Toisen pääluvun tutkimuskysymyksenä onkin milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi?
Kolmannessa pääluvussa tutkitaan työoikeudellisen lainvalinnan suorittamista rajat ylittävän onlinealustatyön osalta. Pääluvun tarkoituksena on siis selvittää soveltuva työoikeusnormisto niissä tilanteissa, joissa onlinealustatyössä esiintyvään kolmikantatilanteeseen soveltuisi prima facie vähintään kahden valtion työoikeutta. Hyödynnän arvioinnissani Rooma I sääntelyä, jonka luoma sääntelykehikko tarjoaa erittäin käyttökelpoisen pohjan myös alustoilla toimivien osalta tehtävässä lainvalinnassa. Kolmannen pääluvun tutkimuskysymyksenä on; miten rajat ylittävässä onlinealustatyössä tulisi määrittää soveltuva työoikeusnormisto?
Tutkimukseni johtopäätöksinä totean, että onlinealustoilla toimivia henkilöitä on vaikea nähdä selvästi työsuhteisina työntekijöinä. Etenkin esimerkkialusta AMT:n tutkiminen osoitti, että ainakaan sen palvelussa toimivia henkilöitä ei voida selvästi katsoa työsuhteisiksi työntekijöiksi. Lainvalinta työsuhteisten työntekijöiden osalta taas on näkemykseni mukaan varsin kaavamaista ja se seuraa Rooma I sääntelyn ohjeita. Ilman työntekijästatusta taas osapuolten vapaa sopimustahto näyttäytyisi määräävänä lainvalintaa tehtäessä.
Varsinaisena tutkimuskysymyksenäni on määrittää onlinealustalla toimivan henkilön työoikeudellinen status ja tähän henkilöön sovellettava työoikeusnormisto valinta. Tutkimuskysymys jakautuu alakysymyksiin tutkimukseni eri pääluvuissa. Tutkimuksen ensimmäisessä pääluvussa tutkitaan alustatalouden rakennetta, alustan määritelmää ja sen liiketoimintamallia, sekä alustalla toimimista työn suorittajan kannalta. Ensimmäisen pääluvun tutkimuskysymyksenä toimiikin seuraava; mikä on alusta määritelmä ja mitkä kriteerit erottavat alusta työoikeudellisesti työnantajasta ja muista tämänkaltaista tahoista, kuten esimerkiksi vuokrantyön välittäjästä?
III
Toisessa pääluvussa tutkitaan milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi. Hyödynnän tarkastelussa ensisijaisesti ILO:n antamaa suositusta R198 - Employment Relationship Recommendation, 2006 (No. 198), jonka tarkoitus on selventää sitä, milloin sopimussuhteita tulisi tulkita työsuhteiksi, sekä edellä mainitusta suosituksesta annettuja tulkintaohjeita. Toisessa pääluvussa pohditaan myös ratkaisuja työntekijän ja itsensä työllistävän henkilön sääntelyn ulkopuolelta. Tutkimuksen laajuus huomioon ottaen vaihtoehtoisia ratkaisumalleja käsitellään vain pintapuolisesti. Toisen pääluvun tutkimuskysymyksenä onkin milloin onlinealustalla työtä tekevä henkilö tulisi katsoa työntekijäksi ja milloin itsensä työllistäväksi?
Kolmannessa pääluvussa tutkitaan työoikeudellisen lainvalinnan suorittamista rajat ylittävän onlinealustatyön osalta. Pääluvun tarkoituksena on siis selvittää soveltuva työoikeusnormisto niissä tilanteissa, joissa onlinealustatyössä esiintyvään kolmikantatilanteeseen soveltuisi prima facie vähintään kahden valtion työoikeutta. Hyödynnän arvioinnissani Rooma I sääntelyä, jonka luoma sääntelykehikko tarjoaa erittäin käyttökelpoisen pohjan myös alustoilla toimivien osalta tehtävässä lainvalinnassa. Kolmannen pääluvun tutkimuskysymyksenä on; miten rajat ylittävässä onlinealustatyössä tulisi määrittää soveltuva työoikeusnormisto?
Tutkimukseni johtopäätöksinä totean, että onlinealustoilla toimivia henkilöitä on vaikea nähdä selvästi työsuhteisina työntekijöinä. Etenkin esimerkkialusta AMT:n tutkiminen osoitti, että ainakaan sen palvelussa toimivia henkilöitä ei voida selvästi katsoa työsuhteisiksi työntekijöiksi. Lainvalinta työsuhteisten työntekijöiden osalta taas on näkemykseni mukaan varsin kaavamaista ja se seuraa Rooma I sääntelyn ohjeita. Ilman työntekijästatusta taas osapuolten vapaa sopimustahto näyttäytyisi määräävänä lainvalintaa tehtäessä.