Paripulssimagneettistimulaatio aivokuoren aktiivisuuden mittauksessa
Laurell, Salla (2021-02-26)
Paripulssimagneettistimulaatio aivokuoren aktiivisuuden mittauksessa
(26.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167549
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103167549
Tiivistelmä
Transkraniaalisella magneettistimulaatiolla saadaan tietoa liikeradaston toiminnasta aivokuorelta lihaksiin. Tutkimuksessa käytetään magneettikelaa, joka tuottaa lyhytaikaisen yksittäisen magneettistimulaation liikeaivokuorelle. Stimulaation tuottamaa vastetta mitataan lihaksista ihon päälle asetettavien tarraelektrodien avulla. Magneettistimulaatiota voidaan hyödyntää mm. MEP-tutkimuksessa (motor evoked potential), jota käytetään laaja-alaisesti keskushermoston ja liikeradaston sairauksien diagnostiikassa. Paripulssi-MEP-tutkimuksessa stimuloivia magneetti-impulsseja annetaan kaksi peräkkäin. Stimulaation seurauksena syntyy joko vaimentunut tai fasilitoitunut vaste riippuen pulssien välisestä ajasta ja pulssien voimakkuuksista. Paripulssistimulaatiolla voidaan tutkia aivokuoren sisäistä ärtyvyyttä ja inhibitiota. Tätä ilmiötä on aiemmin tutkittu neurologisten sairauksien yhteydessä. Menetelmällä ei ole Tyksissä kuitenkaan ollut käytössä standardoituja viitearvoja eikä sitä ole otettu vielä käyttöön kliinisessä työssä.
Tässä tutkimuksessa määritettiin viitearvot paripulssi-MEP-menetelmälle. Tutkimusta varten rekrytoitiin 20—60-vuotiaita terveitä koehenkilöitä. Heille suoritettiin MEP-mittaukset kummankin käden thenar-lihaksista käyttämällä kahta eri protokollaa; SICI (Short-interval intracortical inhibition) ja ICF (Intracortical facilitation). Lisäksi tarkasteltiin yksittäisiä MEP-mittauksia, lepoliikekynnyksiä ja vasteiden viipymiä. Mittauksissa ei havaittu merkittäviä puolieroja. Yksilön sisäiset ennustetekijät (ikä, kätisyys, sukupuoli ja pituus) eivät vaikuttaneet paripulssimittausten tuloksiin. Ryhmätasolla SICI-protokollalla todettiin vasteen amplitudin vaimeneminen ja ICF-protokollalla vasteen amplitudin kasvaminen testi-MEP-vasteen amplitudiin verrattuna. Paripulssimenetelmillä saadut vasteet käyttäytyivät kuten aiemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Tulosten jatkokäsittelyn ja analysoimisen jälkeen tästä aineistosta laskettiin viitearvot keskiarvon ja keskihajonnan avulla. Tuloksia vertailtiin myös aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa, jossa tutkimusasetelmat olivat samankaltaiset. Tulokset olivat suurelta osin yhteneväisiä. Pienen otannan vuoksi havaitsimme korrelaatioanalyyseissä yksittäisiä uusia sattumalöydöksiä, joilla ei todennäköisesti ole varsinaista merkitystä.
Viitearvoja voidaan käyttää myöhemmin Tyksin kliinisen neurofysiologian yksikössä muun muassa kipupotilailla käytetyn sarjamagneettistimulaatiohoidon tuloksellisuuden arvioinnissa. Tyksin KNF-yksikössä tehdään CRPS:n rTMS-hoitotutkimusta, jossa määrittämiämme viitearvoja voidaan hyödyntää. Paripulssi-MEP-viitearvoja voidaan tulevaisuudessa käyttää myös mahdollisten kortikaalisen säätelyn häiriöiden tai poikkeavuuksien osoittamiseen kliinisillä potilailla.
Tässä tutkimuksessa määritettiin viitearvot paripulssi-MEP-menetelmälle. Tutkimusta varten rekrytoitiin 20—60-vuotiaita terveitä koehenkilöitä. Heille suoritettiin MEP-mittaukset kummankin käden thenar-lihaksista käyttämällä kahta eri protokollaa; SICI (Short-interval intracortical inhibition) ja ICF (Intracortical facilitation). Lisäksi tarkasteltiin yksittäisiä MEP-mittauksia, lepoliikekynnyksiä ja vasteiden viipymiä. Mittauksissa ei havaittu merkittäviä puolieroja. Yksilön sisäiset ennustetekijät (ikä, kätisyys, sukupuoli ja pituus) eivät vaikuttaneet paripulssimittausten tuloksiin. Ryhmätasolla SICI-protokollalla todettiin vasteen amplitudin vaimeneminen ja ICF-protokollalla vasteen amplitudin kasvaminen testi-MEP-vasteen amplitudiin verrattuna. Paripulssimenetelmillä saadut vasteet käyttäytyivät kuten aiemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Tulosten jatkokäsittelyn ja analysoimisen jälkeen tästä aineistosta laskettiin viitearvot keskiarvon ja keskihajonnan avulla. Tuloksia vertailtiin myös aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa, jossa tutkimusasetelmat olivat samankaltaiset. Tulokset olivat suurelta osin yhteneväisiä. Pienen otannan vuoksi havaitsimme korrelaatioanalyyseissä yksittäisiä uusia sattumalöydöksiä, joilla ei todennäköisesti ole varsinaista merkitystä.
Viitearvoja voidaan käyttää myöhemmin Tyksin kliinisen neurofysiologian yksikössä muun muassa kipupotilailla käytetyn sarjamagneettistimulaatiohoidon tuloksellisuuden arvioinnissa. Tyksin KNF-yksikössä tehdään CRPS:n rTMS-hoitotutkimusta, jossa määrittämiämme viitearvoja voidaan hyödyntää. Paripulssi-MEP-viitearvoja voidaan tulevaisuudessa käyttää myös mahdollisten kortikaalisen säätelyn häiriöiden tai poikkeavuuksien osoittamiseen kliinisillä potilailla.