Polven osteochondritis dissecansin luonnollinen kulku
Nevalainen, Santeri (2021-03-09)
Polven osteochondritis dissecansin luonnollinen kulku
Nevalainen, Santeri
(09.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103258464
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103258464
Tiivistelmä
Osteochondritis dissecans (OCD) on pitkään tunnettu rustonalaisen luun sairaus. Ensimmäiset havainnot ajoittuvat jo vuoteen 1870. Tästä huolimatta monet sairauden piirteet ovat edelleen selvittämättä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on selvittää nykykäsitystä polvinivelessä ilmenevän osteochondritis dissecansin piirteistä ja luonnollisesta kulusta.
Havainnot useista OCD:n piirteistä, kuten esiintyvyydestä, etiologiasta, patogeneesista ja histologiasta, ovat edelleen kiistanalaisia. Tutkimustuloksia varjostaa tutkimusten heikko näytön aste. Sairauden esiintyvyys on todettu olevan suurempi miessukupuolella ja nuorella iällä (11-15v) verrattuna naissukupuoleen ja yli 20-vuotiaisiin potilaisiin. Tutkimuksissa todetun kasvavan ilmaantuvuuden taustalla voi mahdollisesti olla kuvantamistutkimusten parempi saatavuus. Etiologiaan on liitetty kuormittava joukkueurheilu. Etiologian suhteen eniten kannatusta ovat vuosien varrella saaneet mekaaniset tekijät, mutta taustalla on mahdollisesti useamman syyn synergistinen vaikutus. Patogeneesin alkutekijänä pidetään joko murtumaa tai iskemiaa ja etiologian ajatellaan vaikuttavan lähinnä patogeneesin etenemisjärjestykseen.
Osteochondritis dissecans on sairaus, josta edelleen tiedetään hyvin vähän. Hoitamattomana se voi potentiaalisesti altistaa ennenaikaiselle nivelrikolle. Nykytietämyksen valossa kasvuikäisten juveniilin muodon (JOCD) ennuste on aikuistyyppiä (AOCD) parempi. Nuorilla OCD voidaan useimmiten hoitaa konservatiivisesti. Operatiivisen hoidon indikaatioita ovat instabiili leesio, AOCD sekä epäonnistunut konservatiivinen hoito. Parhaan operatiivisen hoitomenetelmän suhteen ei ole vielä varmuutta.
Havainnot useista OCD:n piirteistä, kuten esiintyvyydestä, etiologiasta, patogeneesista ja histologiasta, ovat edelleen kiistanalaisia. Tutkimustuloksia varjostaa tutkimusten heikko näytön aste. Sairauden esiintyvyys on todettu olevan suurempi miessukupuolella ja nuorella iällä (11-15v) verrattuna naissukupuoleen ja yli 20-vuotiaisiin potilaisiin. Tutkimuksissa todetun kasvavan ilmaantuvuuden taustalla voi mahdollisesti olla kuvantamistutkimusten parempi saatavuus. Etiologiaan on liitetty kuormittava joukkueurheilu. Etiologian suhteen eniten kannatusta ovat vuosien varrella saaneet mekaaniset tekijät, mutta taustalla on mahdollisesti useamman syyn synergistinen vaikutus. Patogeneesin alkutekijänä pidetään joko murtumaa tai iskemiaa ja etiologian ajatellaan vaikuttavan lähinnä patogeneesin etenemisjärjestykseen.
Osteochondritis dissecans on sairaus, josta edelleen tiedetään hyvin vähän. Hoitamattomana se voi potentiaalisesti altistaa ennenaikaiselle nivelrikolle. Nykytietämyksen valossa kasvuikäisten juveniilin muodon (JOCD) ennuste on aikuistyyppiä (AOCD) parempi. Nuorilla OCD voidaan useimmiten hoitaa konservatiivisesti. Operatiivisen hoidon indikaatioita ovat instabiili leesio, AOCD sekä epäonnistunut konservatiivinen hoito. Parhaan operatiivisen hoitomenetelmän suhteen ei ole vielä varmuutta.