Lähdesuojan turvaaminen kotietsinnässä sananvapausihmisoikeuden valossa
Pekurinen, Anna (2021-03-16)
Lähdesuojan turvaaminen kotietsinnässä sananvapausihmisoikeuden valossa
(16.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104019305
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104019305
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden perusteella lähdesuojaoikeuden sisältöä ja sitä, kuinka lähdesuojaa tulee turvata kotietsinnässä sananvapausihmisoikeuden valossa. Tutkielmassa tarkastellaan kahta ajankohtaista korkeimman oikeuden ratkaisua ja näiden myötä sitä, ovatko voimassa olevan oikeuden tarjoamat keinot riittäviä turvaamaan lähdesuojan kotietsinnässä, erityisesti huomioiden rikoksesta epäillyn perus- ja ihmisoikeudet. Tutkielmassa pohditaan myös, milloin sananvapauden rajoittaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan.
Nykypäivän moniarvoisessa, avoimessa tietoyhteiskunnassa sananvapaudella ja lähdesuojalla on huomattavan suuri merkitys. Kuitenkin prosessioikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on lähdesuojaa käsitelty vähän. Tämä johtunee siitä, ettei lähdesuojaa ole ilmeisesti vielä kertaakaan Suomessa murrettu. Tutkielmassa tarkasteltava Helsingin Sanomien toimittajan kotietsintä –tapaus ja sen käsittely korkeimmassa oikeudessa kuitenkin osoittaa, että tutkimusta ja voimassa olevan oikeuden systematisointia tarvitaan oikeustilan ollessa varsin tulkinnanvarainen erityisesti toimittajan lähdesuojaan liittyvien kysymysten osalta. Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Pääpaino tutkielmassa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla sekä korkeimman oikeuden ratkaisuilla KKO:2019:67 ja KKO:2019:112.
Vaikka sanan- ja lehdistönvapauden tila on Suomessa verrattain kiitettävä, on asian suhteen syytä olla valppaana. Suomen maine sananvapauden osalta on viime aikoina ollut koetuksella; sen sijoitus Toimittajat ilman rajoja –lehdistönvapausindeksissä putosi vuonna 2018 Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehdyn kotietsinnän ja takavarikon myötä. Tämän lisäksi Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta peräti 20 langettavaa tuomiota sananvapausasioissa vuoteen 2020 mennessä. Tämä osoittaa huolestuttavasti, että sananvapauden ja sen kanssa kollisiossa olevien oikeushyvien ja intressien välillä tehty punninta ei ole aina onnistunut.
Tutkielmassa osoitetaan, että oikeustilaa tulisi selventää lainsäädännön keinoin. Keskeisenä loppupäätelmänä esitetään, että lakiin olisi tarkoituksenmukaista lisätä punnintasäännös, joka muistuttaisi sananvapauden rajoittamisen välttämättömyysvaatimuksesta. Myös etsintävaltuutettu-instituutio kaipaa lainsäädännöllisiä tarkennuksia.
Nykypäivän moniarvoisessa, avoimessa tietoyhteiskunnassa sananvapaudella ja lähdesuojalla on huomattavan suuri merkitys. Kuitenkin prosessioikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on lähdesuojaa käsitelty vähän. Tämä johtunee siitä, ettei lähdesuojaa ole ilmeisesti vielä kertaakaan Suomessa murrettu. Tutkielmassa tarkasteltava Helsingin Sanomien toimittajan kotietsintä –tapaus ja sen käsittely korkeimmassa oikeudessa kuitenkin osoittaa, että tutkimusta ja voimassa olevan oikeuden systematisointia tarvitaan oikeustilan ollessa varsin tulkinnanvarainen erityisesti toimittajan lähdesuojaan liittyvien kysymysten osalta. Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Pääpaino tutkielmassa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla sekä korkeimman oikeuden ratkaisuilla KKO:2019:67 ja KKO:2019:112.
Vaikka sanan- ja lehdistönvapauden tila on Suomessa verrattain kiitettävä, on asian suhteen syytä olla valppaana. Suomen maine sananvapauden osalta on viime aikoina ollut koetuksella; sen sijoitus Toimittajat ilman rajoja –lehdistönvapausindeksissä putosi vuonna 2018 Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehdyn kotietsinnän ja takavarikon myötä. Tämän lisäksi Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta peräti 20 langettavaa tuomiota sananvapausasioissa vuoteen 2020 mennessä. Tämä osoittaa huolestuttavasti, että sananvapauden ja sen kanssa kollisiossa olevien oikeushyvien ja intressien välillä tehty punninta ei ole aina onnistunut.
Tutkielmassa osoitetaan, että oikeustilaa tulisi selventää lainsäädännön keinoin. Keskeisenä loppupäätelmänä esitetään, että lakiin olisi tarkoituksenmukaista lisätä punnintasäännös, joka muistuttaisi sananvapauden rajoittamisen välttämättömyysvaatimuksesta. Myös etsintävaltuutettu-instituutio kaipaa lainsäädännöllisiä tarkennuksia.