Innovaatiot osana suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään kuinka suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet innovaatiot osaksi strategista ja operationaalista toimintaansa. Innovaatiot ovat tulleet osaksi Suomen kehityspolitiikkaa, koska innovaatioita tarvitaan edistämään sosioekonomista kehitystä sekä maailmanlaajuisten ja paikallisten ongelmien ratkaisuun. Kansalaisjärjestöille innovaatiotoiminta tarjoaa uusia mahdollisuuksia kehitysyhteistyön tekemiseen. Kansalaisjärjestöt tekevät kehitysyhteistyötä ruohonjuuritasolla. Tämän vuoksi kansalaisjärjestöiltä löytyy tietoa siitä, millaisiin kehitysongelmiin tarvitaan ratkaisuja. Kansalaisjärjestöt voivat myös edistää paikallisten osallistumista innovaatiotoimintoihin. Kansalaisjärjestöillä on laajat verkostot, joiden ansiosta ne voivat myös toimia yhdistävänä linkkinä eri toimijoiden välisessä innovaatioyhteistyössä. Innovaatioiden suhde kehitysongelmien ratkaisuun on kuitenkin monimutkainen, eivätkä kaikki innovaatiot edistä kestävää kehitystä. Innovaatiot edistävät kehitysongelmien ratkaisua vain, jos ne on suunniteltu paikallisiin olosuhteisiin vastaamaan paikallisten kokemiin ongelmiin. Tutkimuksessa tutkitaan miten innovaatiotoiminta ymmärretään suomalaisissa kansalaisjärjestöissä, miksi innovaatiotoiminta on otettu osaksi kansalaisjärjestöjen toimintaa ja kokevatko kansalaisjärjestöjen edustajat, että innovaatiotoiminnan avulla pystytään vastaamaan kansalaisjärjestöjen kehitystavoitteisiin.

Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta suomalaisen kansalaisjärjestön edustajaa sekä henkilöä kansalaisjärjestöjen kattojärjestöstä. Haastatteluaineistoa on täydennetty haastateltujen järjestöjen verkkosivuilta löytyneellä tiedolla sekä tiedostoilla, joita osa haastateltavista lähetti haastatteluiden aikana. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että innovaatiotoiminnalla ei ole suurta roolia suomalaisissa kansalaisjärjestöissä, vaikka innovaatiotoiminta on osa kaikkien tutkielmaan osallistuneiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. Kansalaisjärjestöjen innovaatiotoiminta keskittyy oman toiminnan kehittämiseen ja yritysyhteistyöhön, mutta paikallisten innovaatiojärjestelmien tukemisella ei ole isoa roolia. Innovaatiotoiminta kiinnostaa kansalaisjärjestöjä, koska se on kansalaisjärjestöille keino saada kehitysyhteistyö paremmin vastaamaan Suomen kehityspolitiikan nykyisiin painopisteisiin. Innovaatiotoiminta nähdään myös keinona, jonka avulla pystytään vastaamaan kehitystavoitteisiin paremmin ja tehokkaammin. Kansalaisjärjestöjen edustajat kokivat, että innovaatiotoiminta on tärkeä osa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä. Nykyisen innovaatiotoiminnan kuitenkin koettiin painottavan liikaa Suomen etua, jonka takia innovaatiotoiminnan avulla ei olla pystytty edistämään kansalaisjärjestöjen kehitystavoitteita tarpeeksi. Kansalaisjärjestöjen innovaatiotyön painotuksen toivottiin siirtyvän kohti osallistavaa ja yhteisölähtöistä innovaatiotoimintaa. Tutkimustuloksien perusteella esitetään, että kansalaisjärjestöjen pitäisi määritellä tarkemmin millaisia ja mihin tarkoitukseen innovaatioita tarvitaan, jotta niiden avulla pystytään edistämään sosioekonomista kehitystä. Kansalaisjärjestöjen innovaatiotoiminnan pitäisi keskittyä kehittämään innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla yhteisöt saadaan osallistumaan innovaatiotoimintaan. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta kansalaisjärjestöjen innovaatiotoiminnan avulla pystytään edistämään paremmin järjestöjen kehitystavoitteiden saavuttamista.

This study examines how Finnish NGOs have incorporated innovations into their activities. Innovation policy has been included as part of Finland's development cooperation, as innovations play a key role in socio-economic development. Therefore, innovations are believed to provide solutions to many development problems. For NGOs, innovation activities offer new opportunities for their development cooperation. NGOs work with the local communities at the grassroots level, hence NGOs have information on what kind of innovations are needed to solve development problems, and NGOs can support the local involvement in innovation activities. NGOs also have extensive networks that allow them to act as a unifying link in innovation cooperation between different actors. However, the relationship between innovations and development is complex and innovations can also increase inequality. Innovations will only have an impact on solving development problems if they are designed as solutions to the problems experienced by locals and they are suited for the local conditions. The study examines how innovation activities are understood in Finnish NGOs, why innovation activities have been included as part of the operations of NGOs and whether NGOs feel that innovation activities help them to meet the various development goals of NGOs.

The research material consists of seven thematic interviews with six NGOs and the NGO umbrella organization. The interview material has been supplemented with information found on the websites of the interviewed organizations and with files sent by some of the interviewees. The material was analyzed by theory-guided content analysis. The results of the research show that innovation activities do not play a major role in the Finnish NGOs. Anyhow, innovation activities were part of the work of all of the research’s NGOs. Their innovation activities focused on operational development, technology, and innovation cooperation with Finnish corporations. However, supporting local innovation activities didn’t have a major role. NGOs were interested in innovation activities because they provide a way for NGOs to adapt their development cooperation to meet the requirements of Finland's current development policy. Innovations are also seen as a way to respond better and more effectively to the development challenges. The representatives of the NGOs felt that innovations are an important part of NGOs’ development cooperation. However, the opinion was that current innovation activities put too much emphasis on the interests of Finnish corporations, which is why innovation activities have not been able to promote development in the desired way. It was hoped that the emphasis on innovation activities would be more community-based and NGOs’ innovation work would support more the local innovation systems. Based on the results of the research, it is suggested that NGOs should define more precisely what kind and for what purpose innovations are needed in order to be able to promote socio-economic development. NGOs’ innovation activities should focus on developing innovative solutions that involve communities in innovation activities. Further research is needed to better promote the development goals of NGOs through innovation activities.