Työn menettämiseen, toimeentulovaikeuksiin sekä työn ja hoivan yhdistämiseen liittyvät riskikokemukset Suomessa
Ryhänen, Niina (2021-03-17)
Työn menettämiseen, toimeentulovaikeuksiin sekä työn ja hoivan yhdistämiseen liittyvät riskikokemukset Suomessa
Ryhänen, Niina
(17.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099894
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099894
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan työssäkäyvien suomalaisten arvioita siitä, kuinka todennäköisesti hän seuraavan vuoden aikana kokee toimeentulovaikeuksia, menettää työpaikkansa tai joutuu vähentämään työpanostaan hoivavelvoitteiden takia. Tavoitteena on selvittää, miten nämä koetut riskit jakautuvat eri väestöryhmissä. Riskikokemuksia on tärkeää tutkia, sillä ne kertovat, mitkä ryhmät kokevat olevansa haavoittuvassa asemassa. Työmarkkinamuutokset ja kasvanut huoli prekarisaatiosta ja työelämän epävarmuudesta tekevät aiheesta erityisen ajankohtaisen.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sosiaalisen riskin käsitettä ja riskien kohdentumista ja hallintaa hyvinvointivaltiossa. Historiallisessa tarkastelussa työssäkäyvien elinolot ovat parantuneet Suomessa, mutta vanhojen sosiaalisten riskien rinnalle on tullut uusia riskejä, kuten prekarisaatio. Vaikka palkkatyököyhiä ja epätyypillisiä työsuhteita on Suomessa vähän, todennäköisesti niiden määrä kasvaa.
Monimuuttujamenetelmänä käytettiin varianssianalyysiä ja aineistona vuosina 2008–2009 kerättyä European Social Survey kyselytutkimusaineistoa. Analyysiin valikoitiin työssäkäyvät 18–64- vuotiaat. Tuloksista selvisi, että valtaosa vastaajista ei arvioinut riskien toteutumista kohdallaan todennäköiseksi. Eniten epävarmuutta toimeentulostaan kokivat matalasti koulutetut, pienituloiset ja nuoret vastaajat. Työn menetystä pelkäsivät eniten määräaikaisessa työsuhteessa olevat ja ne, jotka olivat olleet työttömänä viimeisen viiden vuoden aikana. Hoivariskiarviot olivat suurimmat nuorilla ikäryhmillä ja perheillä. Riskiarviot jakautuivat pitkälti perinteisten taustatekijöiden mukaan ja tulokset ovat pääosin linjassa aikaisemmin tehdyn tutkimuksen ja sen pohjalta tehtyjen hypoteesien kanssa. Ihmiset tunnistavat hyvin riskeille altistavia tekijöitä ja tämä välittyy riskiarvioista. Valtaosa suomalaisista työntekijöistä on hyvin toimeentulevia, vakaassa työsuhteessa eivätkä koe joutuvansa tinkimään työpanoksestaan hoivavelvoitteiden vuoksi. Haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, määräaikaisessa työsuhteessa olevat ja pienituloiset. Hoivatyön kannalta tärkeää olisi kiinnittää huomiota hoivavastuun jakamiseen miesten ja naisten välillä.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sosiaalisen riskin käsitettä ja riskien kohdentumista ja hallintaa hyvinvointivaltiossa. Historiallisessa tarkastelussa työssäkäyvien elinolot ovat parantuneet Suomessa, mutta vanhojen sosiaalisten riskien rinnalle on tullut uusia riskejä, kuten prekarisaatio. Vaikka palkkatyököyhiä ja epätyypillisiä työsuhteita on Suomessa vähän, todennäköisesti niiden määrä kasvaa.
Monimuuttujamenetelmänä käytettiin varianssianalyysiä ja aineistona vuosina 2008–2009 kerättyä European Social Survey kyselytutkimusaineistoa. Analyysiin valikoitiin työssäkäyvät 18–64- vuotiaat. Tuloksista selvisi, että valtaosa vastaajista ei arvioinut riskien toteutumista kohdallaan todennäköiseksi. Eniten epävarmuutta toimeentulostaan kokivat matalasti koulutetut, pienituloiset ja nuoret vastaajat. Työn menetystä pelkäsivät eniten määräaikaisessa työsuhteessa olevat ja ne, jotka olivat olleet työttömänä viimeisen viiden vuoden aikana. Hoivariskiarviot olivat suurimmat nuorilla ikäryhmillä ja perheillä. Riskiarviot jakautuivat pitkälti perinteisten taustatekijöiden mukaan ja tulokset ovat pääosin linjassa aikaisemmin tehdyn tutkimuksen ja sen pohjalta tehtyjen hypoteesien kanssa. Ihmiset tunnistavat hyvin riskeille altistavia tekijöitä ja tämä välittyy riskiarvioista. Valtaosa suomalaisista työntekijöistä on hyvin toimeentulevia, vakaassa työsuhteessa eivätkä koe joutuvansa tinkimään työpanoksestaan hoivavelvoitteiden vuoksi. Haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, määräaikaisessa työsuhteessa olevat ja pienituloiset. Hoivatyön kannalta tärkeää olisi kiinnittää huomiota hoivavastuun jakamiseen miesten ja naisten välillä.