Lasten aivovammojen yleisyys ja hoitosuositukset
Hirvonen, Arno (2021-03-22)
Lasten aivovammojen yleisyys ja hoitosuositukset
(22.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099846
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099846
Tiivistelmä
Aivovammojen Käypä hoito -suositus on tarkoitettu vain yli 16-vuotiaille johtuen lasten ja aikuisten aivojen eroista. Siten lasten aivovammoille ei ole Suomessa omaa kansallista tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitosuositusta. Lasten aivovammojen hoito keskittyy Suomessa erityisesti yliopistosairaaloihin. Silti myöskään yliopistosairaaloilla ei ole käytössä yhtenäisiä hoitosuosituksia. Epäselvyyttä on erityisesti lasten lievien aivovammojen hoidon ja seurannan tarpeesta, sillä välittömien oireiden lisäksi lasten aivovamma voi aiheuttaa pitkittyneitä jälkioireita tai vasta myöhemmin ilmeneviä kehitysviiveitä.
Näistä syistä tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lasten aivovammojen hoitoon maailmalla kehitettyjä suosituksia sekä Suomen yliopistosairaaloiden hoitoperiaatteita lasten aivovammoissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää olemassa olevan tutkimustiedon perusteella lasten aivovammojen yleisyyttä Suomessa, pohtia mahdollisia syitä alueellisiin eroihin sekä verrata ilmaantuvuutta muissa maissa raportoituihin lukuihin. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, mutta Suomen yliopistosairaaloiden hoitoperiaatteita kartoitimme niiden lastenneurologiseen yksikköön sähköpostitse suunnatun kyselytutkimuksen avulla.
Lasten aivovammojen ilmaantuvuus Suomessa on 100/100 000 asukasta. Alueellinen vaihteluväli on 77–262/100 000. Arviot muissa länsimaissa liikkuvat välillä 12–525/100 000, johon nähden Suomen ilmaantuvuus on keskimääräistä tasoa. Maailmalla lasten aivovammojen hoitoon kehitetyt suositukset keskittyvät suurimmaksi osaksi vamman akuuttihoitoon ja erityisesti pään TT-tutkimuksen tarpeen arviointiin. Suomen viidestä yliopistosairaalasta neljällä on lasten aivovammojen hoitoon laadittu kirjallinen ohjeistus. Ohjeistusten välillä on kuitenkin eroja esimerkiksi diagnostisissa kriteereissä, pään TT-kuvausaiheissa ja seurannan kestossa. Kaikki sairaaloista ovat kuitenkin järjestäneet jatkoseurannan lievän aivovamman saaneille lapsille. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon roolijakoa selkeyttävä kirjallinen ohjeistus on käytössä vain yhden yliopistosairaalan alueella. Jatkotutkimusten kautta tulisi selvittää tarkemmin syitä ilmaantuvuuden alueellisiin eroihin, nykyisten sekä mahdollisesti päivitettävien tai uusien suositusten vaikutusta hoitotuloksiin, lääkäreiden sitoutumista nykyisten suositusten käyttöön sekä pään nopean magneettitutkimustekniikan käyttöä osana stabiilien potilaiden pään vammojen hoitoa.
Näistä syistä tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lasten aivovammojen hoitoon maailmalla kehitettyjä suosituksia sekä Suomen yliopistosairaaloiden hoitoperiaatteita lasten aivovammoissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää olemassa olevan tutkimustiedon perusteella lasten aivovammojen yleisyyttä Suomessa, pohtia mahdollisia syitä alueellisiin eroihin sekä verrata ilmaantuvuutta muissa maissa raportoituihin lukuihin. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, mutta Suomen yliopistosairaaloiden hoitoperiaatteita kartoitimme niiden lastenneurologiseen yksikköön sähköpostitse suunnatun kyselytutkimuksen avulla.
Lasten aivovammojen ilmaantuvuus Suomessa on 100/100 000 asukasta. Alueellinen vaihteluväli on 77–262/100 000. Arviot muissa länsimaissa liikkuvat välillä 12–525/100 000, johon nähden Suomen ilmaantuvuus on keskimääräistä tasoa. Maailmalla lasten aivovammojen hoitoon kehitetyt suositukset keskittyvät suurimmaksi osaksi vamman akuuttihoitoon ja erityisesti pään TT-tutkimuksen tarpeen arviointiin. Suomen viidestä yliopistosairaalasta neljällä on lasten aivovammojen hoitoon laadittu kirjallinen ohjeistus. Ohjeistusten välillä on kuitenkin eroja esimerkiksi diagnostisissa kriteereissä, pään TT-kuvausaiheissa ja seurannan kestossa. Kaikki sairaaloista ovat kuitenkin järjestäneet jatkoseurannan lievän aivovamman saaneille lapsille. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon roolijakoa selkeyttävä kirjallinen ohjeistus on käytössä vain yhden yliopistosairaalan alueella. Jatkotutkimusten kautta tulisi selvittää tarkemmin syitä ilmaantuvuuden alueellisiin eroihin, nykyisten sekä mahdollisesti päivitettävien tai uusien suositusten vaikutusta hoitotuloksiin, lääkäreiden sitoutumista nykyisten suositusten käyttöön sekä pään nopean magneettitutkimustekniikan käyttöä osana stabiilien potilaiden pään vammojen hoitoa.