KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALISET INTERVENTIOT TYÖUUPUMUKSEN HOIDOSSA
Reichetzeder, Kristian (2021-03-23)
KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALISET INTERVENTIOT TYÖUUPUMUKSEN HOIDOSSA
Reichetzeder, Kristian
(23.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099916
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202104099916
Tiivistelmä
Työuupumus on yleinen, mutta silti alidiagnosoitu vaiva väestössämme, ja se on muodostunut
työelämän kiihtymisen myötä merkittäväksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Jopa
neljänneksen työssäkäyvistä arvioidaan kärsivän vähintään lievästä työuupumuksesta.
Työuupumuksen diagnostisia kriteerejä ei ole standardisoitu, ja sitä myös mitataan hyvin
erilaisilla mittareilla. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ja terapiat ovat lupaavia
työuupumuksen hoitotapoja. Niiden käyttöä työuupumuksen hoidossa on tutkittu runsaasti,
ja tulokset ovat olleet lupaavia. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on
antaa ajankohtainen katsaus kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden
hyödyllisyydestä työuupumuksen hoidossa, ja antaa ehdotuksia tulevien
interventiotutkimusten laadun parantamiseen, jotta tulevaisuudessa voidaan parantaa
työuupuneiden potilaiden tunnistamista ja hoitoa.
Katsauksen aineistona toimivat alan keskeisistä PubMed- ja PsycInfo-tietokannoista kerätyt
interventiotutkimukset. Laajoin hakulausekkein haetuista tutkimuksista valikoitui
ennaltamääritettyjen kriteerien mukaan 23 hoito- tai sekundaaripreventiotutkimusta, joissa
hoitomuotona käytettiin kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä ja terapioita. Tässä
katsauksessa esitellään artikkelien tutkimustuloksia ja pohditaan artikkeleista muodostuvaa
kokonaiskuvaa ja sitä, miten tutkimustuloksia voidaan yhdistellä ja hyödyntää
työuupumuksesta kärsivien potilaiden hoidossa.
Kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä ja terapioilla vaikuttaa olevan selkeää tehoa
työuupumuksen hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei ole kiistatonta. Useissa tutkimuksissa
interventioryhmän ja kontrolliryhmän välille ei muodostu tilastollisesti merkitseviä eroja työuupumuksesta toipumisessa. Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden
tehon kiistattoman varmentamisen esteeksi muodostuu muun muassa
interventiotutkimusten kontrolliryhmien rakentamisen vaikeus, työuupumuksen
heterogeeninen määrittely, diagnosointi ja mittaaminen sekä kognitiivis-behavioraalisten
menetelmien monimuotoisuus. Lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan, ja erityisesti
yhtenäistettyjen työuupumuksen diagnoosikriteerien ja mittarien kehittyminen olisi tärkeää
työuupumuspotilaiden hoidon kehittymisen mahdollistamiseksi.
työelämän kiihtymisen myötä merkittäväksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Jopa
neljänneksen työssäkäyvistä arvioidaan kärsivän vähintään lievästä työuupumuksesta.
Työuupumuksen diagnostisia kriteerejä ei ole standardisoitu, ja sitä myös mitataan hyvin
erilaisilla mittareilla. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ja terapiat ovat lupaavia
työuupumuksen hoitotapoja. Niiden käyttöä työuupumuksen hoidossa on tutkittu runsaasti,
ja tulokset ovat olleet lupaavia. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on
antaa ajankohtainen katsaus kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden
hyödyllisyydestä työuupumuksen hoidossa, ja antaa ehdotuksia tulevien
interventiotutkimusten laadun parantamiseen, jotta tulevaisuudessa voidaan parantaa
työuupuneiden potilaiden tunnistamista ja hoitoa.
Katsauksen aineistona toimivat alan keskeisistä PubMed- ja PsycInfo-tietokannoista kerätyt
interventiotutkimukset. Laajoin hakulausekkein haetuista tutkimuksista valikoitui
ennaltamääritettyjen kriteerien mukaan 23 hoito- tai sekundaaripreventiotutkimusta, joissa
hoitomuotona käytettiin kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä ja terapioita. Tässä
katsauksessa esitellään artikkelien tutkimustuloksia ja pohditaan artikkeleista muodostuvaa
kokonaiskuvaa ja sitä, miten tutkimustuloksia voidaan yhdistellä ja hyödyntää
työuupumuksesta kärsivien potilaiden hoidossa.
Kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä ja terapioilla vaikuttaa olevan selkeää tehoa
työuupumuksen hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei ole kiistatonta. Useissa tutkimuksissa
interventioryhmän ja kontrolliryhmän välille ei muodostu tilastollisesti merkitseviä eroja työuupumuksesta toipumisessa. Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien ja terapioiden
tehon kiistattoman varmentamisen esteeksi muodostuu muun muassa
interventiotutkimusten kontrolliryhmien rakentamisen vaikeus, työuupumuksen
heterogeeninen määrittely, diagnosointi ja mittaaminen sekä kognitiivis-behavioraalisten
menetelmien monimuotoisuus. Lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan, ja erityisesti
yhtenäistettyjen työuupumuksen diagnoosikriteerien ja mittarien kehittyminen olisi tärkeää
työuupumuspotilaiden hoidon kehittymisen mahdollistamiseksi.