Vastuu ylikansallisten tuotantoketjujen ilmastovaikutuksista

Abstract

Tämän tutkielman lähtökohtana on havainto ongelmasta, että tilaajayritykset pystyvät omistus- ja sopimusjärjestelyihin perustuvien toimitusketjujen avulla ulkoistamaan vastuunsa tuotannon ympäristöllisistä ongelmista, mutta samalla ne voivat hallinnoida toimitusketjujaan omien taloudellisten etujensa turvaamiseksi. Tämän havainnon perusteella olen esittänyt kaksi tutkimuskysymystä: voitaisiinko yritystä pitää vastuussa toimitus- ja tuotantoketjujensa ilmastovaikutuksista; ja millainen tai millaiset oikeudelliset instrumentit voisivat vastata arvoketjujen ilmastovastuuongelmiin? Tutkielma sijoittuu ilmasto-oikeuden, yhtiöoikeuden, yritysvastuun sekä sopimusoikeuden alaan. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on käytetty sääntelyteoreettista lähestymistapaa.

Tutkielmassa on tarkasteltu erikseen sekä vastuuta sopimusperustaisista tuotantoketjuista että yritysten vastuuta niiden omista ilmastovaikutuksista. Tutkielmassa on olemassa olevaa oikeuskäytäntöä tarkastelemalla osoitettu molempiin vastuukysymyksiin liittyvän huomattavaa epävarmuutta. Tämän perusteella tutkielmassa on edelleen osoitettu, että yritysten vastuu arvoketjujen haitallisista ilmastovaikutuksista tuskin konkretisoituisi. Vaikka kehityskulkuja molempiin vastuukysymyksiin liittyen on havaittavissa enenevissä määrin, voidaan arvoketjujen ilmastokysymysten kohdalla puhua vastuuvajeesta.

Koska kysymys on liian tärkeä jätettäväksi vapaaehtoisuuden varaan, eikä tällainen vapaaehtoisuus toteudu, on tutkielmassa myös osoitettu, että vastuuvajeen poistamiseksi tarvitaan sääntelyä ja oikeudellisia instrumentteja. Osavastausta ongelmaan on tarkasteltu yritysvastuulakien kehittyvästä maailmasta. Tutkielmassa on todettu, että toimivan yritysvastuulain tulisi perustua asianmukaiselle huolellisuusvelvoitteelle. Sen tulisi aineelliselta soveltamisalaltaan kattaa ympäristön, joka edelleen käsitteenä kattaisi ilmaston. Tutkielmassa on nostettu toimivan yritysvastuulain edellytyksiksi myös ainakin arvoketjun, johtoyrityksen ja riittävän hallinnan oikeudellinen käsitteellistäminen.

Arvoketjujen organisaatiodynamiikkaa viime vuosikymmenten ajan ohjanneiden kustannusten minimoinnin, joustavuuden ja nopeuden rinnalle on nousemassa kestävän kehityksen hallinta, jonka voidaan katsoa avaavan yrityksille uusia pääoman keräämisen väyliä. Laajemmasta kestävyyden hyödyntämisestä on hyötyä paitsi yritykselle, myös koko ihmiskunnalle.