VANHEMMILLE MERKITYKSELLISTEN HENKILÖIDEN TUKI VASTASYNTYNEEN TEHO-OSASTOHOIDON AIKANA
Poropudas, Sini (2021-03-19)
VANHEMMILLE MERKITYKSELLISTEN HENKILÖIDEN TUKI VASTASYNTYNEEN TEHO-OSASTOHOIDON AIKANA
(19.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041610789
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041610789
Tiivistelmä
Tausta: Ennenaikainen synnytys on vanhemmille odottamaton tilanne, joka aiheuttaa emotionaalisen kriisin. Vastasyntyneen teho-osastohoito on vanhemmille stressaava kokemus, ja he tarvitsevat läheisiltään tukea vastasyntyneen teho-osastohoidon aikana. Monesti läheisten läsnäoloa kuitenkin rajoitetaan osastojen puolesta. On olemassa vain vähän aiempaa tutkimusta siitä, mitä vanhemmat kaipaavat heille merkityksellisiltä henkilöiltä vastasyntyneen tehohoidon aikana.
Tutkimuksen tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ketkä ovat vanhemmille merkityksellisiä henkilöitä vastasyntyneen teho-osastohoidon aikana ja minkälaista tukea vanhemmat heiltä haluavat.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena. Aineisto kerättiin syksyllä 2019 haastattelemalla kahdella eri vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettavien vastasyntyneiden vanhempia (N=20) semistrukturoitua haastattelurunkoa hyödyntäen. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä hyödyntäen avointa koodaamista, kategorioiden luomista ja abstrahointia. Koodaamisen ja kategorioiden luomisen jälkeen rakennettiin juoni, jonka avulla esiteltiin tulokset.
Tulokset: Oma kumppani oli vanhempien tärkein tukija. Myös vastasyntyneen isovanhemmat ja kummit olivat vanhemmille merkityksellisessä roolissa vastasyntyneen tehoosastohoidon aikana. Hoitohenkilökunnan asenne perhettä kohtaan ja hoidon jatkuvuus tutun hoitajan kanssa olivat vanhemmille tärkeitä hoidon ulottuvuuksia. Vanhemmat kuvasivat saaneensa läheisiltä hyvää tukea, mutta he kokivat, että läheisten oli hankala ymmärtää minkälaista elämä teho-osastolla oli. Läheisten yhteydenotot ja vierailut osastolle olivat vanhemmille merkityksellisiä, mutta myös kuormittavia. Osaston ympäristö rajasi
läheisten, myös sisarusten, osallisuutta ja mahdollisuuksia läsnäololle. Vanhemmat antoivat läheisille passiivisen roolin teho-osaston ympäristössä. Merkityksellisin tuki läheisiltä oli kuuntelu, keskustelu sekä konkreettinen tuki perheen kotona, esimerkiksi perheen sisaruksista huolehtiminen, siivoaminen ja ruuanlaitto. Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tuen tarpeen ja saadun tuen tasapainoon.
Johtopäätökset: Osastojen läheisten läsnäoloa rajoittavat rakenteet (rajoitukset läsnäololle, osaston ympäristö) voivat estää vanhempia hyödyntämästä läheisten tukea ja estää heitä näkemästä läheisten täysi potentiaali tuen antajina. Osastojen läheisiä koskevia rajoituksia tulisi tarkastella uudelleen ja päivittää perheiden lähtökohdista. Perheet hyötyisivät, mikäli osastoilta löytyisi sisaruksille tarkoitettu leikkihuone, jolloin koko perhe pääsisi viettämään aikaa osastolla yhdessä. Perheiden läheiset tulisi huomioida paremmin osastoilla merkityksellisinä vastasyntyneen ja perheen voinnin edistäjinä.
Tutkimuksen tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ketkä ovat vanhemmille merkityksellisiä henkilöitä vastasyntyneen teho-osastohoidon aikana ja minkälaista tukea vanhemmat heiltä haluavat.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena. Aineisto kerättiin syksyllä 2019 haastattelemalla kahdella eri vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettavien vastasyntyneiden vanhempia (N=20) semistrukturoitua haastattelurunkoa hyödyntäen. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä hyödyntäen avointa koodaamista, kategorioiden luomista ja abstrahointia. Koodaamisen ja kategorioiden luomisen jälkeen rakennettiin juoni, jonka avulla esiteltiin tulokset.
Tulokset: Oma kumppani oli vanhempien tärkein tukija. Myös vastasyntyneen isovanhemmat ja kummit olivat vanhemmille merkityksellisessä roolissa vastasyntyneen tehoosastohoidon aikana. Hoitohenkilökunnan asenne perhettä kohtaan ja hoidon jatkuvuus tutun hoitajan kanssa olivat vanhemmille tärkeitä hoidon ulottuvuuksia. Vanhemmat kuvasivat saaneensa läheisiltä hyvää tukea, mutta he kokivat, että läheisten oli hankala ymmärtää minkälaista elämä teho-osastolla oli. Läheisten yhteydenotot ja vierailut osastolle olivat vanhemmille merkityksellisiä, mutta myös kuormittavia. Osaston ympäristö rajasi
läheisten, myös sisarusten, osallisuutta ja mahdollisuuksia läsnäololle. Vanhemmat antoivat läheisille passiivisen roolin teho-osaston ympäristössä. Merkityksellisin tuki läheisiltä oli kuuntelu, keskustelu sekä konkreettinen tuki perheen kotona, esimerkiksi perheen sisaruksista huolehtiminen, siivoaminen ja ruuanlaitto. Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tuen tarpeen ja saadun tuen tasapainoon.
Johtopäätökset: Osastojen läheisten läsnäoloa rajoittavat rakenteet (rajoitukset läsnäololle, osaston ympäristö) voivat estää vanhempia hyödyntämästä läheisten tukea ja estää heitä näkemästä läheisten täysi potentiaali tuen antajina. Osastojen läheisiä koskevia rajoituksia tulisi tarkastella uudelleen ja päivittää perheiden lähtökohdista. Perheet hyötyisivät, mikäli osastoilta löytyisi sisaruksille tarkoitettu leikkihuone, jolloin koko perhe pääsisi viettämään aikaa osastolla yhdessä. Perheiden läheiset tulisi huomioida paremmin osastoilla merkityksellisinä vastasyntyneen ja perheen voinnin edistäjinä.