Nilkkavamman vaikutus säären lihassäikeiden aktivaatioon ja nilkan liikkuvuuteen
Laine, Ville (2021-04-01)
Nilkkavamman vaikutus säären lihassäikeiden aktivaatioon ja nilkan liikkuvuuteen
Laine, Ville
(01.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041610778
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041610778
Tiivistelmä
Alaraajojen nyrjähdys- ja venähdysvammat ovat yleisiä, perusterveydenhuollossa usein arvioitavia ja hoidettavia vammoja. Yhdysvalloissa tapahtuu vuosittain noin 2 miljoonaa akuuttia nilkan nyrjähdystä vuodessa, joissa tarvitaan terveydenhuollon kontakti (6). Suomessa nilkan nivelsidevamma on yleisin trauma, jonka vuoksi hakeudutaan lääkäriin hoitoon (7). Kilpa- ja huippu- urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan 68 % kaikista ikäluokan 1995 urheilijoiden vammoista oli alaraajavammoja (20). Nilkan nyrjähdyksissä tavallisimmin vaurioituu fibulotalaari -ligamentti (FTA). Tuolloin puhutaan nilkan inversiovammasta.
Tässä tutkimuksessa keskitytään nilkan inversiovammoihin, koska se on selkeästi yleisin vammamekanismi nilkkavammoissa. Nilkan inversiovammat ovat helposti uusiutuvia, ja johtavat toisinaan leikkaushoitoa vaativaan epästabiliteettiin. Ensimmäisen inversiovamman huolellinen hoito saattaa estää vammakierteen ja vähentää invasiivisen hoidon tarvetta. Alaraajavammoille altistavia tekijöitä on tutkittu vammojen yleisyyteen nähden hyvin vähän, ja ehkäisymenetelminä suositellaan esimerkiksi urheilijoille huolellista lämmittelyä. Nilkan inversiovammojen biomekaniikkaan ja lihasaktivaatioon liittyvät yksityiskohdat tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.
Aikaisemmissa tutkimuksissa erot nilkkaa liikuttavien lihasten voimantuotossa vaikuttivat merkittävästi nilkan lihasten aktivoitumiseen. Ihmiset, joilla oli heikommat m. peroneus longus, m. tibialis anterior ja m. gastrocnemius, käyttivät suhteellisesti huomattavasti enemmän lihasaktiivisuutta nilkkanivelen ylittävissä lihaksissa juostessaan, kuin ihmiset, joilla kyseinen lihaksisto oli vahva. (9)
Tässä THAT (Tissue Healing After Trauma) – projektiin liittyvässä syventävien opintojen tutkielmassa pyritään selvittämään, korreloivatko nilkan liikelaajuudet säärenlihasten nopeiden lihassäikeiden aktivaatioon urheilijoilla. Tavoitteena on löytää keinoja arvioida nilkan inversiovammoille altistavia tekijöitä kliinisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tässä tutkimuksessa keskitytään nilkan inversiovammoihin, koska se on selkeästi yleisin vammamekanismi nilkkavammoissa. Nilkan inversiovammat ovat helposti uusiutuvia, ja johtavat toisinaan leikkaushoitoa vaativaan epästabiliteettiin. Ensimmäisen inversiovamman huolellinen hoito saattaa estää vammakierteen ja vähentää invasiivisen hoidon tarvetta. Alaraajavammoille altistavia tekijöitä on tutkittu vammojen yleisyyteen nähden hyvin vähän, ja ehkäisymenetelminä suositellaan esimerkiksi urheilijoille huolellista lämmittelyä. Nilkan inversiovammojen biomekaniikkaan ja lihasaktivaatioon liittyvät yksityiskohdat tunnetaan lääketieteessä vielä huonosti.
Aikaisemmissa tutkimuksissa erot nilkkaa liikuttavien lihasten voimantuotossa vaikuttivat merkittävästi nilkan lihasten aktivoitumiseen. Ihmiset, joilla oli heikommat m. peroneus longus, m. tibialis anterior ja m. gastrocnemius, käyttivät suhteellisesti huomattavasti enemmän lihasaktiivisuutta nilkkanivelen ylittävissä lihaksissa juostessaan, kuin ihmiset, joilla kyseinen lihaksisto oli vahva. (9)
Tässä THAT (Tissue Healing After Trauma) – projektiin liittyvässä syventävien opintojen tutkielmassa pyritään selvittämään, korreloivatko nilkan liikelaajuudet säärenlihasten nopeiden lihassäikeiden aktivaatioon urheilijoilla. Tavoitteena on löytää keinoja arvioida nilkan inversiovammoille altistavia tekijöitä kliinisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.