Ravintolisiä, rituaaleja ja Faradayn häkkejä : katsaus säteilyn sosiologiaan
Pylvänäinen, Kirsi (2021-03-11)
Ravintolisiä, rituaaleja ja Faradayn häkkejä : katsaus säteilyn sosiologiaan
(11.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042011098
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042011098
Tiivistelmä
Säteilyn sosiologiaa ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia on tutkittu vähän. Säteilydiskursiivisissa keskusteluissa käytetään yleensä kovia luonnontieteellisiä faktoja. Ilmiöön liittyy myös arvoihin, terveyteen, politiikkaan, kaupallisuuteen ja toimijuuteen liittyviä keskusteluja. Vuoden 2020 COVID-19 -kriisin myötä modernien säteilyteknologioiden turvallisuus politisoitui voimakkaasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Aihe on ajankohtainen ja omaa yhteiskunnallista muutospotentiaalia. Pro gradussani analysoin suomalaisen yhteiskunnan sosiologista suhdetta säteilyteknologioihin.
Pro graduni on aineistolähtöinen diskurssianalyysi. Siinä analysoidaan yhteiskunnallisesti poikkeavia säteilynäkemyksiä ja niiden suhdetta muihin diskursseihin. Käyttämäni aineisto koostuu kolmesta vaihtoehtoisia näkemyksiä sisältävästä Internetsivusta sekä vuoden 2020 aikana keräämästäni kirjoitusaineistosta. Keskityn suomenkielisiin, Suomessa tuotettuihin lähteisiin. Pro graduni ilmiön historiaa kuvaava osuus perustuu Adam Burgessin 2000-luvun alussa tekemään tutkimukseen säteilyteknologiavastaisuudesta. Salaliittoteorioiden kohdalla käytän Joonas Sivelän aihetta käsittelevää teosta. Teoreettisena lähtökohtana käytän Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateoriaa.
Analyysissäni kävi ilmi, että vaihtoehtoisia säteilykäsityksiä edustavat tahot pyrkivät politisoimaan aihetta. Heidän tarkoituksenaan on tuoda omaa säteilyteknologia-ajatteluaan valtavirtaa edustaviin ajattelumalleihin. Vaihtoehtoisien säteilynäkemysten piirissä tiedeyhteisö sekä poliittiset ja taloudelliset toimijat nähdään epäluotettavina ja yhteiskunnallisesti vahingollisia ajatuksia sisältävinä. Suurimpina perusteluina tälle näkemykselle esitetään kyseisten toimijoiden vaihtoehtoajattelua kohtaan kohdistamat stigmat. Analyysissä käy ilmi, että yleisessä keskustelussa sivuutetaan leimojen avulla ihmisten säteilyä kohtaan kokemat tunteet sekä tuntemukset ja niiden yhteiskunnallisesti tuotetut syyt. Vaihtoehtoisten säteilynäkemysten edustajat ratkovat ongelmiaan monin tavoin. Välttäminen, suojautuminen, vastustaminen ja sopeutuminen ovat esille tulleita keinoja. Niiden toimivuus ja hyödyt yksilölle sekä yhteiskunnalle ovat vaihtelevia. Analyysin perusteella totean, että vaihtoehtoisten säteilynäkemysten edustajien suhde toimijuuteen on osin ongelmallinen.
Tulosteen perusteella totean, että aiheen lisätutkimus on tarpeellista. Tieteellisten, poliittisten ja kaupallisten toimijoiden on pyrittävä eroon stigmojen käytöstä. Säteilyilmiöön liittyvät yhteiskunnalliset aspektit on otettava paremmin huomioon diskurssin sisällä.
Pro graduni on aineistolähtöinen diskurssianalyysi. Siinä analysoidaan yhteiskunnallisesti poikkeavia säteilynäkemyksiä ja niiden suhdetta muihin diskursseihin. Käyttämäni aineisto koostuu kolmesta vaihtoehtoisia näkemyksiä sisältävästä Internetsivusta sekä vuoden 2020 aikana keräämästäni kirjoitusaineistosta. Keskityn suomenkielisiin, Suomessa tuotettuihin lähteisiin. Pro graduni ilmiön historiaa kuvaava osuus perustuu Adam Burgessin 2000-luvun alussa tekemään tutkimukseen säteilyteknologiavastaisuudesta. Salaliittoteorioiden kohdalla käytän Joonas Sivelän aihetta käsittelevää teosta. Teoreettisena lähtökohtana käytän Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateoriaa.
Analyysissäni kävi ilmi, että vaihtoehtoisia säteilykäsityksiä edustavat tahot pyrkivät politisoimaan aihetta. Heidän tarkoituksenaan on tuoda omaa säteilyteknologia-ajatteluaan valtavirtaa edustaviin ajattelumalleihin. Vaihtoehtoisien säteilynäkemysten piirissä tiedeyhteisö sekä poliittiset ja taloudelliset toimijat nähdään epäluotettavina ja yhteiskunnallisesti vahingollisia ajatuksia sisältävinä. Suurimpina perusteluina tälle näkemykselle esitetään kyseisten toimijoiden vaihtoehtoajattelua kohtaan kohdistamat stigmat. Analyysissä käy ilmi, että yleisessä keskustelussa sivuutetaan leimojen avulla ihmisten säteilyä kohtaan kokemat tunteet sekä tuntemukset ja niiden yhteiskunnallisesti tuotetut syyt. Vaihtoehtoisten säteilynäkemysten edustajat ratkovat ongelmiaan monin tavoin. Välttäminen, suojautuminen, vastustaminen ja sopeutuminen ovat esille tulleita keinoja. Niiden toimivuus ja hyödyt yksilölle sekä yhteiskunnalle ovat vaihtelevia. Analyysin perusteella totean, että vaihtoehtoisten säteilynäkemysten edustajien suhde toimijuuteen on osin ongelmallinen.
Tulosteen perusteella totean, että aiheen lisätutkimus on tarpeellista. Tieteellisten, poliittisten ja kaupallisten toimijoiden on pyrittävä eroon stigmojen käytöstä. Säteilyilmiöön liittyvät yhteiskunnalliset aspektit on otettava paremmin huomioon diskurssin sisällä.