Valinnanvapaudella valtaa vai pelkästään vastuuta? : Potilaan itsemääräämisoikeuden tarkastelu terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa
Lumijärvi, Julia (2021-03-16)
Valinnanvapaudella valtaa vai pelkästään vastuuta? : Potilaan itsemääräämisoikeuden tarkastelu terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa
Lumijärvi, Julia
(16.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042011100
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042011100
Tiivistelmä
Itsemääräämisoikeus on perusoikeus, joka julkisen vallan tulee perustuslain (PL, 731/1999) 22 §:ssä säädetyllä tavalla turvata. Itsemääräämisoikeuden perusoikeusasemasta huolimatta se ei kuitenkaan suoraan ilmene perustuslaista eli itsemääräämisoikeutta voidaan kutsua implisiittiseksi perusoikeudeksi. Itsemääräämisoikeuden turvaaminen edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja kansalaisen näkökulmasta on merkityksellistä, miten perustuslakia alemman asteisessa lainsäädännössä on turvattu itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Julkisen terveydenhuollon asiakkaalla on tällä hetkellä eniten valinnanvapautta palveluseteleitä käytettäessä. Palveluseteleistä säädetään laissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (palvelusetelilaki, 569/2009). Palvelusetelin käyttäminen edellyttää yksilöltä uudenlaista aktiivisuutta, kun hän astuu julkisen terveydenhuollon palveluiden käyttäjästä kuluttajan rooliin.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mitä asioita julkisen vallan tulee turvata silloin kun se turvaa potilaan itsemääräämisoikeutta terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, että miten palvelusetelilaki turvaa potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Tutkimuksen metodi on lainoppi, mutta tutkimuksessa on runsaasti oikeusfilosofisia elementtejä. Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostavat säädökset ja lainsäädännön esityöt.
Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään, että itsemääräämisoikeutta tulee tarkastella laajasti silloin, kun yksilölle annetaan valinnanvapautta palvelusetelin avulla. Terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa julkinen valta ei voi siis turvata pelkästään yksilön vapautta. Koska implisiittisestä itsemääräämisoikeudesta on vaikeaa saada otetta, on perusteltua tarkastella itsemääräämisoikeutta oikeusfilosofisessa kirjallisuudessa esitettyjen itsemääräämisoikeuden osatekijöiden: vallan, kompetenssin ja autenttisuuden avulla. Tutkimuksessa tuodaan esiin, kuinka palvelusetelilaki ei turvaa riittävällä tavalla potilaan itsemääräämisoikeutta. Erityisesti potilaalle siirtyvä tiedon määrä tulisi turvata lainsäädännössä nykyistä palvelusetelilakia paremmin. Palvelusetelilaki ei myöskään ota riittävällä tavalla huomioon erityisryhmien mahdollisuuksia toimia palvelusetelin käyttäjinä. Jos kunta valitsee palvelusetelit yhdeksi terveyspalveluiden järjestämistavaksi, tulee palvelusetelien olla tosiasiassa jokaisen edellytykset täyttävän terveyspalveluiden asiakkaan saatavilla.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mitä asioita julkisen vallan tulee turvata silloin kun se turvaa potilaan itsemääräämisoikeutta terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, että miten palvelusetelilaki turvaa potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Tutkimuksen metodi on lainoppi, mutta tutkimuksessa on runsaasti oikeusfilosofisia elementtejä. Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostavat säädökset ja lainsäädännön esityöt.
Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään, että itsemääräämisoikeutta tulee tarkastella laajasti silloin, kun yksilölle annetaan valinnanvapautta palvelusetelin avulla. Terveydenhuollon palveluntarjoajan valintatilanteessa julkinen valta ei voi siis turvata pelkästään yksilön vapautta. Koska implisiittisestä itsemääräämisoikeudesta on vaikeaa saada otetta, on perusteltua tarkastella itsemääräämisoikeutta oikeusfilosofisessa kirjallisuudessa esitettyjen itsemääräämisoikeuden osatekijöiden: vallan, kompetenssin ja autenttisuuden avulla. Tutkimuksessa tuodaan esiin, kuinka palvelusetelilaki ei turvaa riittävällä tavalla potilaan itsemääräämisoikeutta. Erityisesti potilaalle siirtyvä tiedon määrä tulisi turvata lainsäädännössä nykyistä palvelusetelilakia paremmin. Palvelusetelilaki ei myöskään ota riittävällä tavalla huomioon erityisryhmien mahdollisuuksia toimia palvelusetelin käyttäjinä. Jos kunta valitsee palvelusetelit yhdeksi terveyspalveluiden järjestämistavaksi, tulee palvelusetelien olla tosiasiassa jokaisen edellytykset täyttävän terveyspalveluiden asiakkaan saatavilla.