Raskausaikainen lievä masennusoireilu ja raskausajan kiintymys : ilmiöiden välinen yhteys ja vuorovaikutteisen ultraääni-intervention vaikuttavuus

Abstract

Raskausaikainen masennusoireilu voi vaikuttaa negatiivisesti naisen raskausajan kiintymykseen, äiti-lapsi-suhteeseen ja lapsen kehitykseen. Vaikka lievän masennusoireilun on arvioitu olevan yleisempää raskausaikana kuin vakavan masennusoireilun, ei lievän masennuksen yhteyttä naisen raskausajan kiintymykseen ole vielä tutkittu. Lieviä masennusoireita kokevat naiset ovat riskissä jäädä tuen ulkopuolelle raskausajan terveydenhuollossa. Raskausajan interventiomenetelmiä naisen masennusoireiden vähentämiseksi ja varhaisen kiintymyksen edistämiseksi on tutkittu vasta vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten naisen raskausaikainen lievä masennusoireilu on yhteydessä raskausajan kiintymykseen. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli tutkia, vähentääkö raskausaikana toteutettu vuorovaikutteinen ultraääni-interventio naisten kokemia lieviä masennusoireita ja lisääkö se naisten kiintymystä vauvaan raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Tutkimuksessa oli satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimusasetelma. Tutkimus on osa Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) Vuorovaikutteinen ultraääni raskaana olevan naisen tukena -tutkimushanketta. Masennusoireita mitattiin EPDS-itsearviointilomakkeella ja kiintymystä MAAS- ja MPAS- itsearviointilomakkeilla kolmessa aikapisteessä, keski- ja loppuraskaudessa sekä synnytyksen jälkeen. Ensimmäisessä aikapisteessä tutkittiin naisten lievien masennusoireiden sekä taustamuuttujien yhteyttä raskausajan kiintymykseen. Lievä masennusoireilu oli negatiivisesti yhteydessä raskausajan kiintymyksen kokonaispisteisiin (r = -.37, p = .02) ja kiintymyksen laadun faktorin pisteisiin (r = -.46, p = .002). Taustamuuttujista se, että tutkittavalla oli aikaisempia lapsia, oli yhteydessä matalampaan kiintymykseen. Lineaarisessa regressioanalyysissä masennuspisteet selittivät kiintymyksen laadun faktorin pisteitä, kun taustamuuttujat kontrolloitiin (adj. R2 = .15, p = .005). Vuorovaikutteisella ultraääni-interventiolla ei ollut vaikutusta tutkittavien masennusoireisiin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen. Masennusoireet vähenivät merkittävästi sekä interventio- että seurantaryhmissä loppuraskaudessa (p < .002, d = -1.17) ja synnytyksen jälkeen (p = .002, d = -0.58). Vuorovaikutteisella ultraääni-interventiolla ei myöskään ollut vaikusta tutkittavien kiintymykseen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Kiintymyksen faktorien analyyseissä havaittiin, että interventiolla oli trendinomainen, mutta ei-merkitsevä vaikutus interventioryhmän kiintymyksen laadun faktorin pisteisiin loppuraskaudessa. Pienen otoskoon vuoksi tulokset ovat korkeintaan suuntaa antavia, joten lisää tutkimusta tarvitaan isommalla otoskoolla. Laajempi tutkimushanke vastaa tähän tarpeeseen.