Heini Ahon The Primary Force Behind an Everyday Experience -installaatioteokset (uus)barokkisina allegorioina
Seppänen, Hanna (2021-03-19)
Heini Ahon The Primary Force Behind an Everyday Experience -installaatioteokset (uus)barokkisina allegorioina
(19.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042311638
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042311638
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Heini Ahon (s.1978) The Primary Force Behind an Everyday Experience -näyttelyn (2016) installaatioteoksia Through (2013), Time is a Bad Defence (2013) ja Dust Draws Out the Treasures (2014) (uus)barokkisina allegorioina. Tutkielma pohjautuu uusbarokkiseen lähestymistapaan, jossa barokki tulkitaan taidehistorialliset tyyliperiodit ylittävänä esteettisenä kategoriana. Tutkielman tavoitteena on tulkita (uus)barokista käsin Ahon teosten arvoituksellista monimerkityksellisyyttä, joka on verrattavissa barokkitaiteelle ominaiseen allegorisuuteen. Tutkimusongelmakseni muodostuu se, millä tavoin Ahon installaatioteoksia voidaan valittujen barokkiteemojen valossa lukea (uus)barokkisina allegorioina ja miten teokset asemoituvat taidehistoriaan uusbarokista käsin tarkasteltuna.
Teosanalyysin lähtökohtana toimii erityisesti Walter Benjaminin barokin ajan murhenäytelmään ja Craig Owensin postmodernismiin kytkeytyvät allegorian tulkinnat, joiden mukaan allegoriaa luonnehtii monimerkityksisyys, fragmentaarisuus, epätäydellisyys, keskeneräisyys sekä yhteys kuolemaan. Kehitän tutkimuksessani tulkinnan apuvälineeksi (uus)barokkisen koosteen käsitteen, joka liittyy Ahon tapaan kerätä, hajottaa, koota yhteen ja uudelleen järjestää teoksissaan erilaisia esineitä, materiaaleja ja niiden fragmentteja. (Uus)barokkinen kooste ulottuu tulkinnassani oman aikamme esinekoosteista asetelmamaalauksen perinteeseen ja samalla postmodernismista barokkiin.
Ahon näyttelyteoksissa heijastuskuvien avulla aikaansaadusta esineiden kummittelusta sekä mustan värin illusorisuudesta päästään käsiksi allegorisiin barokkidikotomioihin, kuten ajallisen ja ikuisen sekä jokapäiväisen esineiden maailman ja tuonpuoleisen tai äärettömän avaruuden välisiin rajanylityksiin.
Uusbarokki avaa nykytaiteen teoksista ikkunoita taidehistoriassa vaeltaviin teemoihin ja muoto-ominaisuuksiin, joiden kautta on mahdollista luoda yhteyksiä barokin ja nykyhetken välille.
Teosanalyysin lähtökohtana toimii erityisesti Walter Benjaminin barokin ajan murhenäytelmään ja Craig Owensin postmodernismiin kytkeytyvät allegorian tulkinnat, joiden mukaan allegoriaa luonnehtii monimerkityksisyys, fragmentaarisuus, epätäydellisyys, keskeneräisyys sekä yhteys kuolemaan. Kehitän tutkimuksessani tulkinnan apuvälineeksi (uus)barokkisen koosteen käsitteen, joka liittyy Ahon tapaan kerätä, hajottaa, koota yhteen ja uudelleen järjestää teoksissaan erilaisia esineitä, materiaaleja ja niiden fragmentteja. (Uus)barokkinen kooste ulottuu tulkinnassani oman aikamme esinekoosteista asetelmamaalauksen perinteeseen ja samalla postmodernismista barokkiin.
Ahon näyttelyteoksissa heijastuskuvien avulla aikaansaadusta esineiden kummittelusta sekä mustan värin illusorisuudesta päästään käsiksi allegorisiin barokkidikotomioihin, kuten ajallisen ja ikuisen sekä jokapäiväisen esineiden maailman ja tuonpuoleisen tai äärettömän avaruuden välisiin rajanylityksiin.
Uusbarokki avaa nykytaiteen teoksista ikkunoita taidehistoriassa vaeltaviin teemoihin ja muoto-ominaisuuksiin, joiden kautta on mahdollista luoda yhteyksiä barokin ja nykyhetken välille.