Lukion fysiikan opettajien suhtautuminen opetuksen digitalisaatioon
Pesonen, Henna (2021-04-22)
Lukion fysiikan opettajien suhtautuminen opetuksen digitalisaatioon
Pesonen, Henna
(22.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928012
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928012
Tiivistelmä
Suomen lukio-opetuksen viimeisin muutos tapahtui vuosina 2016-2019, kun ylioppilaskirjoitukset muutettiin täysin digitaaliseksi. Muutos vaikuttaa merkittävästi niin lukion opettajiin kuin opiskelijoihin. Digitalisaatio näkyy erityisesti matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, sillä esimerkiksi matemaattisen tekstin kirjoittaminen, datankäsittely ja vapaakappalekuvien piirtäminen tehdään nykyisin kynän ja paperin sijaan sähköisillä ohjelmistoilla.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin lukion fysiikan opettajien suhtautumista opetuksen digitalisaatioon. Suhtautumista verrattiin vastaajien ikään ja opettajaopinnoista kuluneeseen aikaan, tietotekniseen osaamiseen sekä tietotekniseen tukeen. Tutkimusta varten kerättiin vastauksia kyselyllä vuoden 2019 lopussa. Kyselyyn vastasi 100 Suomen lukion fysiikan opettajaa.
Tutkimuksen perusteella opettajat suhtautuvat digitalisaatioon positiivisesti. Vaikka työmäärä on lisääntynyt digitalisaation myötä, opettajat kokevat sen tuovan opetukseen lisäarvoa. Digitalisaation toteutuksen keskeisiksi ongelmiksi koetaan uudistuksen nopea aikataulu, koulutuksen puute, tiedotuksen vähyys sekä se, ettei lukiotasolla ole digitalisaation toteuttamisesta vastaavaa tahoa. Nämä puutteet ovat aiheuttaneet opettajille epätietoisuutta digitalisaation toteuttamisesta käytännössä sekä suuren työkuorman. Vastaajat ovat huolissaan myös opiskelijoista; digitalisaatio on lisännyt opiskelijoidenkin työmäärää, sillä aiempien oppimissisältöjen lisäksi heidän tulee opetella myös ohjelmistojen käyttöä. Opettajat ovat huolissaan myös opiskelijoiden epätasa-arvoisuuden kasvamisesta digitalisaation myötä.
Havaittiin, että opettajien kokemus IT-tuen riittävyydestä korreloi heikosti usean asennekysymyksen kanssa. Ohjelmointikokemuksen ja ohjelmistojen käyttötaitojen havaittiin korreloivan sen kanssa, kokevatko opettajat digitalisaation tuoneen mahdollisuuksia fysiikan opetukseen. Ohjelmistojen käyttötaidot korreloivat myös sen kanssa, kokevatko opettajat digitalisaation positiiviseksi asiaksi. Lisäksi havaittiin, että lisäkouluttautuneet kokevat sähköisiin työvälineisiin käytetyn ajan tuovan enemmän lisäarvoa opetukseen kuin muut vastaajat. Sähköisten koejärjestelmien rakentamiseen osallistuvat kokevat digitalisaation positiivisemmaksi asiaksi ja sähköisten kokeiden laatimisen muita vastaajia helpommaksi.
Digitalisaation huolellisella suunnittelulla ja selkeällä tiedottamisella olisi voitu ehkäistä tai vähentää negatiivisten asenteiden syntymistä digitalisaatiota kohtaan. Johdonmukaisella opettajien kouluttamisella, laajalla ja opettajille helposti tavoitettavissa olevalla IT-tukiverkolla sekä digitalisaation huomioimisella lukion opetussuunnitelman perusteissa voidaan lisätä opettajien positiivista suhtautumista digitalisaatioon ja yhtenäistää opettajien osaamista, mikä edesauttaisi myös opiskelijoiden tasavertaisia lähtökohtia ylioppilaskokeissa.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin lukion fysiikan opettajien suhtautumista opetuksen digitalisaatioon. Suhtautumista verrattiin vastaajien ikään ja opettajaopinnoista kuluneeseen aikaan, tietotekniseen osaamiseen sekä tietotekniseen tukeen. Tutkimusta varten kerättiin vastauksia kyselyllä vuoden 2019 lopussa. Kyselyyn vastasi 100 Suomen lukion fysiikan opettajaa.
Tutkimuksen perusteella opettajat suhtautuvat digitalisaatioon positiivisesti. Vaikka työmäärä on lisääntynyt digitalisaation myötä, opettajat kokevat sen tuovan opetukseen lisäarvoa. Digitalisaation toteutuksen keskeisiksi ongelmiksi koetaan uudistuksen nopea aikataulu, koulutuksen puute, tiedotuksen vähyys sekä se, ettei lukiotasolla ole digitalisaation toteuttamisesta vastaavaa tahoa. Nämä puutteet ovat aiheuttaneet opettajille epätietoisuutta digitalisaation toteuttamisesta käytännössä sekä suuren työkuorman. Vastaajat ovat huolissaan myös opiskelijoista; digitalisaatio on lisännyt opiskelijoidenkin työmäärää, sillä aiempien oppimissisältöjen lisäksi heidän tulee opetella myös ohjelmistojen käyttöä. Opettajat ovat huolissaan myös opiskelijoiden epätasa-arvoisuuden kasvamisesta digitalisaation myötä.
Havaittiin, että opettajien kokemus IT-tuen riittävyydestä korreloi heikosti usean asennekysymyksen kanssa. Ohjelmointikokemuksen ja ohjelmistojen käyttötaitojen havaittiin korreloivan sen kanssa, kokevatko opettajat digitalisaation tuoneen mahdollisuuksia fysiikan opetukseen. Ohjelmistojen käyttötaidot korreloivat myös sen kanssa, kokevatko opettajat digitalisaation positiiviseksi asiaksi. Lisäksi havaittiin, että lisäkouluttautuneet kokevat sähköisiin työvälineisiin käytetyn ajan tuovan enemmän lisäarvoa opetukseen kuin muut vastaajat. Sähköisten koejärjestelmien rakentamiseen osallistuvat kokevat digitalisaation positiivisemmaksi asiaksi ja sähköisten kokeiden laatimisen muita vastaajia helpommaksi.
Digitalisaation huolellisella suunnittelulla ja selkeällä tiedottamisella olisi voitu ehkäistä tai vähentää negatiivisten asenteiden syntymistä digitalisaatiota kohtaan. Johdonmukaisella opettajien kouluttamisella, laajalla ja opettajille helposti tavoitettavissa olevalla IT-tukiverkolla sekä digitalisaation huomioimisella lukion opetussuunnitelman perusteissa voidaan lisätä opettajien positiivista suhtautumista digitalisaatioon ja yhtenäistää opettajien osaamista, mikä edesauttaisi myös opiskelijoiden tasavertaisia lähtökohtia ylioppilaskokeissa.
