MAKROFAGIT JA ETEISVÄRINÄ
Lahtinen, Veikko (2021-04-11)
MAKROFAGIT JA ETEISVÄRINÄ
Lahtinen, Veikko
(11.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928022
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042928022
Tiivistelmä
Supraventrikulaarisiin rytmihäiriöihin kuuluva eteisvärinä on yleisin sydämen pitkäkestoinen rytmihäiriö, yli 40 vuotiaista noin neljännes (26% miehistä ja 23% naisista) kokee eteisvärinän elämänsä aika.
Eteisvärinä on yhteiskunnallisesti merkittävä aiheuttaen yli kolmanneksen rytmihäiriöihin liittyvistä sairaalahoitojaksoista, sekä kuormittaen avoterveydenhuoltoa. Eteisvärinä on yhdistetty 1.5-1.9 kertaiseen sydänperäisen kuolemanriskiin verrattuna sinusrytmissä oleviin ihmisiin. Merkittävimpiin komplikaatioihin lukeutuvat tromboemboliset tapahtumat, kuten aivohalvaus, lisäksi eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa ja huonontaa elämänlaatua. Eteisvärinäpotilaan elämänlaatu on huonompi kuin sydäninfarktin sairastaneilla ja pallolaajennukseen tulevilla, ollen samaa tasoa kuin sydämen vajaatoimintapotilailla.
Tässä tutkimuksessa tutkimme inflammatoristen M1 ja anti-inflammatoristen M2 makrofagien osuutta eteisvärinän patogeneesissä. Tutkimuksessa käytettiin CAREBANK:in potilasaineistoa, johon on rekrytoitu TYKS:ssä sydänleikattuja potilaita ja näiltä saatuja oikean sydänkorvakkeen (RAA) paloja. Potilaat on luokiteltu leikkausta edeltäneen rytmin perusteella sinusrytmiaineistoon (N=20), eteisvärinäaineistoon (N=14), uudesta eteisvärinästä kärsineiden potilaiden aineistoon (N=11) ja eteiskardiomyopatia-aineistoon (N=18) 12- kytkentäisen EKG:n ja potilaan diagnoosien perusteella. Eteiskardiomyopatiapotilaat jaettiin edelleen sinusrytmiläisiin (N=11) ja uudesta eteisvärinästä kärsineisiin (N=6).
Jokaisen potilaan kudospaloista leikatut näytteet värjättiin immunohistokemiallisesti M1 ja M2 makrofagit paljastavilla vasta-aineilla. Tämän jälkeen makrofageista ja kokonaistumamääristä saatuja suhteellisia osuuksia verrattiin potilaiden välillä.
Tutkimuksessa selvisi, että tulehduksellisia M1 makrofageja on merkitsevästi enemmän uudesta eteisvärinästä tai eteiskardiomyopatiasta kärsivillä potilailla verrattuna sinusrytmissä tai kroonisessa eteisvärinässä oleviin potilaisiin. Eteisvärinässä ja siihen liittyvässä eteisten muovautumisessa vaikuttaa siis olevan tulehduksellisellista alkuperää.
Eteisvärinä on yhteiskunnallisesti merkittävä aiheuttaen yli kolmanneksen rytmihäiriöihin liittyvistä sairaalahoitojaksoista, sekä kuormittaen avoterveydenhuoltoa. Eteisvärinä on yhdistetty 1.5-1.9 kertaiseen sydänperäisen kuolemanriskiin verrattuna sinusrytmissä oleviin ihmisiin. Merkittävimpiin komplikaatioihin lukeutuvat tromboemboliset tapahtumat, kuten aivohalvaus, lisäksi eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa ja huonontaa elämänlaatua. Eteisvärinäpotilaan elämänlaatu on huonompi kuin sydäninfarktin sairastaneilla ja pallolaajennukseen tulevilla, ollen samaa tasoa kuin sydämen vajaatoimintapotilailla.
Tässä tutkimuksessa tutkimme inflammatoristen M1 ja anti-inflammatoristen M2 makrofagien osuutta eteisvärinän patogeneesissä. Tutkimuksessa käytettiin CAREBANK:in potilasaineistoa, johon on rekrytoitu TYKS:ssä sydänleikattuja potilaita ja näiltä saatuja oikean sydänkorvakkeen (RAA) paloja. Potilaat on luokiteltu leikkausta edeltäneen rytmin perusteella sinusrytmiaineistoon (N=20), eteisvärinäaineistoon (N=14), uudesta eteisvärinästä kärsineiden potilaiden aineistoon (N=11) ja eteiskardiomyopatia-aineistoon (N=18) 12- kytkentäisen EKG:n ja potilaan diagnoosien perusteella. Eteiskardiomyopatiapotilaat jaettiin edelleen sinusrytmiläisiin (N=11) ja uudesta eteisvärinästä kärsineisiin (N=6).
Jokaisen potilaan kudospaloista leikatut näytteet värjättiin immunohistokemiallisesti M1 ja M2 makrofagit paljastavilla vasta-aineilla. Tämän jälkeen makrofageista ja kokonaistumamääristä saatuja suhteellisia osuuksia verrattiin potilaiden välillä.
Tutkimuksessa selvisi, että tulehduksellisia M1 makrofageja on merkitsevästi enemmän uudesta eteisvärinästä tai eteiskardiomyopatiasta kärsivillä potilailla verrattuna sinusrytmissä tai kroonisessa eteisvärinässä oleviin potilaisiin. Eteisvärinässä ja siihen liittyvässä eteisten muovautumisessa vaikuttaa siis olevan tulehduksellisellista alkuperää.
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineisto, joilla on samankaltaisia nimekkeitä, tekijöitä tai asiasanoja.
-
Left atrial appendage size is a marker of atrial fibrillation recurrence after radiofrequency catheter ablation in patients with persistent atrial fibrillation
Szegedi Nándor; Zsarnóczay Emese; Kolossváry Márton; Gellér László; Simon Judit; Smit Jeff M.; Szilveszter Bálint; Bax Jeroen J.; Száraz Lili; El Mahdiui Mohammed; Merkely Béla; van Rosendael Alexander R.; Nagy Klaudia Vivien; Herczeg Szilvia; van der Geest Rob J.; Nagy Anikó Ilona; Maurovich-Horvat Pál; Tahin Tamás<p><strong>Introduction</strong> There are no consistently confirmed predictors of atrial fibrillation (AF) recurrence after catheter ablation. Therefore, we aimed to study whether left atrial appendage volume (LAAV) and ... -
Metastable Atrial State Underlies the Primary Genetic Substrate for MYL4 Mutation-Associated Atrial Fibrillation
MacRae CA; Werdich AA; Zhang K; Olafsson S; Hollmen M; Gunn J; Airaksinen J; Ghazizadeh Z; Plotnick D; Steinbaugh M; Eranti A; Ho Sui S; Gillon L; Barrera V; Kleber AG; Kapur S; Jalkanen J; Beerens M; Kiviniemi TO<h3>Background:</h3><p>Atrial fibrillation (AF) is the most common clinical arrhythmia and is associated with heart failure, stroke, and increased mortality. The myocardial substrate for AF is poorly understood because of ... -
Effect of Bi-Atrial Size and Function in Patients With Paroxysmal or Permanent Atrial Fibrillation
van der Bijl Pieter; Marsan Nina Ajmone; Delgado Victoria; Bax Jeroen J; Bax MaximAtrial fibrillation (AF) remains the most common arrhythmia in clinical practice. The choice between a rate-control and rhythm-control strategy depends on various factors, including the anatomical and functional substrate. ...