MAKROFAGIT JA ETEISVÄRINÄ

Abstract

Supraventrikulaarisiin rytmihäiriöihin kuuluva eteisvärinä on yleisin sydämen pitkäkestoinen rytmihäiriö, yli 40 vuotiaista noin neljännes (26% miehistä ja 23% naisista) kokee eteisvärinän elämänsä aika. Eteisvärinä on yhteiskunnallisesti merkittävä aiheuttaen yli kolmanneksen rytmihäiriöihin liittyvistä sairaalahoitojaksoista, sekä kuormittaen avoterveydenhuoltoa. Eteisvärinä on yhdistetty 1.5-1.9 kertaiseen sydänperäisen kuolemanriskiin verrattuna sinusrytmissä oleviin ihmisiin. Merkittävimpiin komplikaatioihin lukeutuvat tromboemboliset tapahtumat, kuten aivohalvaus, lisäksi eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa ja huonontaa elämänlaatua. Eteisvärinäpotilaan elämänlaatu on huonompi kuin sydäninfarktin sairastaneilla ja pallolaajennukseen tulevilla, ollen samaa tasoa kuin sydämen vajaatoimintapotilailla. Tässä tutkimuksessa tutkimme inflammatoristen M1 ja anti-inflammatoristen M2 makrofagien osuutta eteisvärinän patogeneesissä. Tutkimuksessa käytettiin CAREBANK:in potilasaineistoa, johon on rekrytoitu TYKS:ssä sydänleikattuja potilaita ja näiltä saatuja oikean sydänkorvakkeen (RAA) paloja. Potilaat on luokiteltu leikkausta edeltäneen rytmin perusteella sinusrytmiaineistoon (N=20), eteisvärinäaineistoon (N=14), uudesta eteisvärinästä kärsineiden potilaiden aineistoon (N=11) ja eteiskardiomyopatia-aineistoon (N=18) 12- kytkentäisen EKG:n ja potilaan diagnoosien perusteella. Eteiskardiomyopatiapotilaat jaettiin edelleen sinusrytmiläisiin (N=11) ja uudesta eteisvärinästä kärsineisiin (N=6). Jokaisen potilaan kudospaloista leikatut näytteet värjättiin immunohistokemiallisesti M1 ja M2 makrofagit paljastavilla vasta-aineilla. Tämän jälkeen makrofageista ja kokonaistumamääristä saatuja suhteellisia osuuksia verrattiin potilaiden välillä. Tutkimuksessa selvisi, että tulehduksellisia M1 makrofageja on merkitsevästi enemmän uudesta eteisvärinästä tai eteiskardiomyopatiasta kärsivillä potilailla verrattuna sinusrytmissä tai kroonisessa eteisvärinässä oleviin potilaisiin. Eteisvärinässä ja siihen liittyvässä eteisten muovautumisessa vaikuttaa siis olevan tulehduksellisellista alkuperää.