Haastava työvoiman hankinta : Rekrytointikäytännöt työvoimapulasta kärsivissä suorittavan tason työtehtävissä

Abstract

Työmarkkinoilla koetaan muutoksia väestön ikääntyessä ja työikäisen väestön vähentyessä. Muutoksien myötä kilpailu työvoimasta kasvaa ja yritysten on yhä vaikeampi löytää sopivia työntekijöitä avoinna oleviin tehtäviinsä. Työvoiman saatavuudella on kriittinen vaikutus yrityksen menestymisen, mutta toisaalta myös selviytymisen kannalta. Rekrytointi voidaan nähdä olevan yksi kriittisimmistä yrityksen toiminnoista.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella, minkälaisia rekrytointikäytäntöjä sovelletaan etsittäessä työvoimaa työvoimapulasta kärsiviin suorittavan tason työtehtäviin. Suorittavan tason ammatteja tässä tutkielmassa edustavat lähihoitajan ja siivoojan ammattiryhmät, joissa on tilastojen perusteella kärsitty pidemmän aikaa työvoimapulasta ja tullaan toisaalta kärsimään myös tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla kahdesta yrityksestä haastatellen yhteensä kymmentä rekrytoinnin parissa työskentelevää ammattilaista. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelun avulla.

Tutkielmassa selvitettiin, minkälaisia rekrytointikäytäntöjä sovelletaan haettaessa henkilöstä työvoimapula-ammatteihin, kuinka rekrytointikäytäntöjä on tähän mennessä parannettu ja miten niitä on pyritty kehittämään tulevaisuudessa. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin vertailla ammattialojen rekrytointikäytäntöjä valituissa ammateissa, jotka jakavat saman työvoimapulan haasteen ja saada ymmärrys siitä, miten ammattialojen poikkeavat toimintakentät vaikuttavat erilaisten toimintatapojen käyttökelpoisuuteen.

Tutkimusaineiston perusteella rekrytointi koetaan lähtökohtaisesti haastavaksi, kun hakijoita on vähän, henkilöstöä tarvitaan enenevässä määrin ja kilpailu työntekijöistä kovenee. Vaikka ammattialojen rekrytointi näyttäytyi tutkimuksessa monella tapaa samankaltaisena, toisaalta erilaiset toimintakentät vaikuttavat rekrytointiin hakijoille asetettujen vaatimusten joustavuudessa, kun terveydenhoitoala on puhtaanpitoalan rekrytointia säännellympää. Työvoimapulan myötä rekrytointia on pyritty kehittämään monin eri keinoin ja rekrytointikäytännöt näyttäytyivät tutkimuksessa monipuolisina, hakijaystävällisinä ja pitkäjänteisinä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että kirjallisuuden ratkaisut työvoimapulaan ovat melko yleisluonteisia. Rekrytointi ei aina noudata tietynlaista kaavamaista prosessia ja ratkaisuissa ei ole annettu riittävästi painoarvoa yritysten tarpeeseen tai jopa pakkoon muokata rekrytointikäytäntöjä ammattialojen erityispiirteiden, kuten sääntelyn vuoksi.