Itsesäädellyn oppimisen laatu keskimääräistä paremman ja heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla oppilailla

Abstract

Itsesäädelty oppiminen on oppilaasta itsestään lähtöisin olevaa, tavoitteellista ja tarkoituksenmukaista metakognition, kognition, toiminnan, motivaation ja tunteiden säätelyä. Itsesäädelty oppiminen sisältää lukuisia oppimiseen ja sen tehokkuuteen vaikuttavia prosesseja, kuten tavoitteen asettaminen, ajankäytön hallinta ja itsearviointi. Tehokas itsesäädelty oppiminen on yhteydessä korkeisiin akateemisiin saavutuksiin. Tässä tutkimuksessa seurataan Zimmermanin syklistä mallia, jossa itsesäädellyn oppimisen prosessit jaetaan ennakointi- suoritus- ja reflektointivaiheeseen ja edelleen niitä kuvaaviin kategorioihin, kuten motivaatiotekijöihin. Tutkimus on siten deduktiivinen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten itsesäädellyn oppimisen laatu eroaa keskimääräistä paremman ja heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla oppilailla. Eroja tutkittiin itsesäädellyn oppimisen prosessien esiintyvyyden sekä prosessien tehokkuuden ja suotuisuuden kautta. Lisäksi selvitettiin, mitkä prosessit näyttäytyvät puutteellisimmilta tai epäsuotuisimmilta tehokkaan oppimisen suhteen. Tutkimukseen valittiin osallistuvaksi 14 kahdeksannella luokalla opiskelevaa oppilasta. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla syksyllä 2020. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sekä kvalitatiivista sisällönanalyysiä että kvantitatiivisia menetelmiä ja IBM SPSS Statistics -ohjelmaa. Zimmermanin itsesäädellyn oppimisen mallin pohjalta luotiin prosessikohtaiset määritelmät, joihin haastatteluaineistosta tunnistettuja itsesäädellyn oppimisen prosesseihin viittaavia ilmaisuja verrattiin. Havaittuihin viittauksiin perustuen luotiin laadullinen pisteytys kullekin prosessille ilmaisemaan prosessin tehokkuuden tai suotuisuuden tasoa. Pisteytyksen avulla tutkittiin itsesäädellyn oppimisen, sen vaiheiden sekä yksittäisten prosessien laadun eroja keskimääräistä paremman ja heikomman koulumenestyksen saavuttaneiden oppilaiden välillä. Prosessien esiintyvyyttä tarkasteltiin suotuisien ja tehokkaiden havaintojen kautta. Puutteellisimmat tai epäsuotuisimmat prosessit tunnistettiin laadullisten pisteiden prosenteiksi muutetuista arvoista. Tutkimuksen tulosten mukaan itsesäädellyn oppimisen prosessien esiintyvyys oli korkea. Vain itseohjaus-prosessi ei esiintynyt heikomman koulumenestyksen saavuttaneiden oppilaiden haastatteluissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että keskimääräistä paremman koulumenestyksen saavuttaneilla oppilailla itsesäädelty oppiminen kokonaisuutena oli selvästi tehokkaampaa kuin heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla. Erityisesti ennakointi- ja suoritusvaiheet olivat selvästi tehokkaammat paremman koulumenestyksen saavuttaneilla. Reflektointivaihe taas oli hieman suotuisampi heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla. Paremman koulumenestyksen saavuttaneilla oppilailla erityisesti motivaatiotekijät olivat huomattavasti suotuisammat sekä tehtävän analysoinnin ja toiminnan ohjaamisen prosessit olivat selvästi suotuisammat kuin heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla. Heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla esiintyi enemmän puutteellisia tai epäsuotuisia prosesseja kuin paremman koulumenestyksen saavuttaneilla. Erityisesti pystyvyysuskomukset, tehtävästrategiat ja itsearviointi osoittautuivat heikomman koulumenestyksen saavuttaneilla puutteellisiksi.