Inhibitiokyky ja kognitiiviset taidot taaperoiässä ja niiden yhteys lapsen emotionaaliseen vuorovaikutukseen

Abstract

Inhibitiokyvyn ja kognitiivisten taitojen vakaus lisääntyy voimakkaasti jo leikki-iässä ja sitä edeltävä taaperoikä näyttäytyy merkittävänä muutoksen aikana. Varhaislapsuuden inhibitiokyky ja keskilapsuuden kognitiiviset taidot ovat voimakkaasti yhteydessä nuoruusiän sosiaalisiin taitoihin. Inhibitiokyvyn ja kognitiivisten taitojen yhteyksiä lapsen vuorovaikutusvalmiuksiin vanhemman kanssa ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu varhaislapsuudessa, vaikka nämä vuorovaikutusvalmiudet voivat olla keskeisiä myöhemmän sosiaalisen kyvyn kannalta. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan toistomittausasetelmalla inhibitiokyvyn ja kognitiivisten taitojen kehitystä 24 ja 30 kuukauden iän välillä, sekä taitojen keskinäisiä suhteita ja yhteyksiä lapsen emotionaaliseen vuorovaikutukseen vanhemman kanssa 30 kuukauden iässä. Tutkimuksen aineisto (N=27 äiti-lapsi -paria) on osa Turun yliopiston laajaa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa on mukana perheitä Turun seudulta ja Ahvenanmaalta. Inhibitiokykyä tutkittiin Snack Delay -tehtävällä. Kognitiivisia taitoja tutkittiin Inter-NDA -menetelmän (Inter-Neurodevelopmental Assessment) kognitiivisilla osiolla. Lapsen kykyä emotionaaliseen vuorovaikutukseen äidin kanssa tutkittiin vapaassa leikkitilanteessa äidin ja lapsen välillä käyttäen EAS-menetelmää (Emotional Availability Scales). Tulokset osoittivat, että seurantavälillä 24–30 kuukauden iässä lapsen inhibitiokyvyssä ja kognitiivisissa taidoissa tapahtui merkittävää muutosta. Kognitiiviset taidot 24 ja 30 kuukauden kohdalla olivat yhteydessä toisiinsa, mutta inhibitiokyvyssä yhteyttä ikäpisteiden väliltä ei löytynyt. Inhibitiokyky 24 kuukauden iässä selitti lapsen emotionaalista vuorovaikutusta 30 kuukauden iässä, mutta kognitiivisilla taidoilla ei ollut yhteyttä emotionaaliseen vuorovaikutukseen. Löydökset viittaavat siihen, että inhibitiokyky on keskeinen myös varhaisten sosiaalisten taitojen näkökulmasta. Inhibitiokyvyn ja lapsen emotionaalisen vuorovaikutuksen yhteydestä on kuitenkin vain vähän tietoa eikä tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä, vaan tutkimusta tarvitaan lisää.