Kriittinen ajattelu vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa
Salo, Henrik (2021-04-28)
Kriittinen ajattelu vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa
Salo, Henrik
(28.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050629165
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050629165
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, mistä kriittisen ajattelun lähestymistavoista käsin suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet käsittelee kriittistä ajattelua. Opetussuunnitelman sisällön analysoimisessa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisen kehyksen muodosti Moonin (2008) kriittiseen ajatteluun liittyvän kirjallisuuden luokittelu. Luokittelun mukaan kriittistä ajattelua käsitellään alan kirjallisuudessa logiikan, olemisen tavan tai disposition, kehityksen, pedagogian, taitojen tai prosessien sekä yleiskatsauksen lähestymistavoista käsin. Näistä lähestymistavoista jalostettiin teemat sisällönanalyysia varten. Kriittisen ajattelun yleiskatsaus -lähestymistapa jätettiin pois teemoista.
Sisällönanalyysin tuloksina todettiin opetussuunnitelman painottuvan kriittisen ajattelun pedagogiseen ja taidolliseen lähestymistapaan. Näistä jalostettuihin teemoihin opetussuunnitelma viittasi kumpaankin yli 70 kertaa. Kuitenkin molempien teemojen viitaukset jäivät pintapuolisiksi, kun niitä peilattiin alkuperäisiin Moonin (2008) määrittelemiin kriittisen ajattelun lähestymistapoihin. Kriittisen ajattelun kehitys -teemaan viitattiin 27 kertaa ja kriittinen ajattelu olemisen tapana tai dispositiona -teemaan kymmenen kertaa. Kriittisen ajattelun kehityksellisen lähestymistavan osalta opetussuunnitelma ei juuri resonoinut Moonin (2008) esittelemän lähestymistavan kanssa. Lähestymistapa jäi lähinnä sanan ”kehitetään” varaan. Kriittinen ajattelu olemisen tapana tai dispositiona -teeman viittaukset olivat puolestaan kattavasti kuvailtu, kun niitä peilattiin Moonin (2008) määrittelemään lähestymistapaan. Logiikka-lähestymistavan osalta yllätyksenä tuli sen puuttuminen, vaikka sillä on perinteisesti ollut vahva asema kriittisen ajattelun piirissä.
Jatkotutkimuksen kannalta suositeltavaa olisi analysoida opetussuunnitelma kriittisen ajattelun osalta induktiivisen sisällönanalyysin keinoin, jonka lisäksi myös muiden maiden opetussuunnitelmien analysointi Moonin (2008) luokittelun perusteella olisi tärkeää kriittiseen ajatteluun liittyvien kulttuuristen erojen selvittämiseksi.
Sisällönanalyysin tuloksina todettiin opetussuunnitelman painottuvan kriittisen ajattelun pedagogiseen ja taidolliseen lähestymistapaan. Näistä jalostettuihin teemoihin opetussuunnitelma viittasi kumpaankin yli 70 kertaa. Kuitenkin molempien teemojen viitaukset jäivät pintapuolisiksi, kun niitä peilattiin alkuperäisiin Moonin (2008) määrittelemiin kriittisen ajattelun lähestymistapoihin. Kriittisen ajattelun kehitys -teemaan viitattiin 27 kertaa ja kriittinen ajattelu olemisen tapana tai dispositiona -teemaan kymmenen kertaa. Kriittisen ajattelun kehityksellisen lähestymistavan osalta opetussuunnitelma ei juuri resonoinut Moonin (2008) esittelemän lähestymistavan kanssa. Lähestymistapa jäi lähinnä sanan ”kehitetään” varaan. Kriittinen ajattelu olemisen tapana tai dispositiona -teeman viittaukset olivat puolestaan kattavasti kuvailtu, kun niitä peilattiin Moonin (2008) määrittelemään lähestymistapaan. Logiikka-lähestymistavan osalta yllätyksenä tuli sen puuttuminen, vaikka sillä on perinteisesti ollut vahva asema kriittisen ajattelun piirissä.
Jatkotutkimuksen kannalta suositeltavaa olisi analysoida opetussuunnitelma kriittisen ajattelun osalta induktiivisen sisällönanalyysin keinoin, jonka lisäksi myös muiden maiden opetussuunnitelmien analysointi Moonin (2008) luokittelun perusteella olisi tärkeää kriittiseen ajatteluun liittyvien kulttuuristen erojen selvittämiseksi.