Kuulovian ilmaantuvuus kouluikään mennessä riskiryhmään kuuluvilla lapsilla
Mäenpää, Paula (2021-04-28)
Kuulovian ilmaantuvuus kouluikään mennessä riskiryhmään kuuluvilla lapsilla
(28.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051129642
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051129642
Tiivistelmä
Kansainvälisissä tutkimuksissa kuulovian on arveltu olevan tehohoidossa vastasyntyneisyyskaudella olleilla lapsilla 10 kertaa yleisempää terveeseen verrokkiväestöön verrattuna. Kuulovian riskitekijöiden tunnistaminen on tärkeää, jotta seulontoja tehostamalla ja kohdentamalla voidaan mahdollisimman aikaisin havaita kuntoutustoimia vaativat kuuloviat.
Tutkielmani tavoitteena oli selvittää vastasyntyneiden kuulonseulontojen tehokkuutta synnynnäisen kuulovian havaitsemisessa tehohoidossa olleilla vastasyntyneillä, tarkastella riskitekijöiden yleisyyttä tutkimusaineistossa sekä niiden yhteyttä kuulovian ilmaantumiseen kouluikään mennessä.
Tutkimusaineistonani on 1.1. – 26.7.2006 teho-osastolle ensimmäisten elinpäivien aikana otettujen lasten joukko (N = 405). Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, eli tiedot vastasyntyneiden kuulontutkimuksista, lasten tehohoidon aikaisista muuttujista, mahdollisista myöhemmistä diagnooseista ja hoidoista sekä lapselle myöhemmin tehdyistä kuulontutkimuksista kerättiin potilasasiakirjoista.
Tutkimus osoittaa, että 0,8 %:lla vastasyntyneiden kuuloseulan läpäisseistä lapsista todetaan kuulovika myöhemmin lapsuudessa. Tutkimuksessa puolen vuoden seurantajakson aikana kerättyjen tietojen perusteella kuulovikoja esiintyy tehohoitoon otetuilla lapsilla 1,0 %:lla. Niillä kahdella lapsilla, joilla todettiin kuulovika, eikä löydetty sitä selittävää geenivirhettä, oli ainakin 4 tehohoidon aikaista riskitekijää.
Seulontakäytäntöjä tulisi arvioida säännöllisesti ja myöhäisempi neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa tapahtuva kuulonseulonta on tärkeää, jotta myös myöhemmin lapsuudessa ilmenevät kuuloviat saataisiin mahdollisimman nopeasti kiinni.
Tutkielmani tavoitteena oli selvittää vastasyntyneiden kuulonseulontojen tehokkuutta synnynnäisen kuulovian havaitsemisessa tehohoidossa olleilla vastasyntyneillä, tarkastella riskitekijöiden yleisyyttä tutkimusaineistossa sekä niiden yhteyttä kuulovian ilmaantumiseen kouluikään mennessä.
Tutkimusaineistonani on 1.1. – 26.7.2006 teho-osastolle ensimmäisten elinpäivien aikana otettujen lasten joukko (N = 405). Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, eli tiedot vastasyntyneiden kuulontutkimuksista, lasten tehohoidon aikaisista muuttujista, mahdollisista myöhemmistä diagnooseista ja hoidoista sekä lapselle myöhemmin tehdyistä kuulontutkimuksista kerättiin potilasasiakirjoista.
Tutkimus osoittaa, että 0,8 %:lla vastasyntyneiden kuuloseulan läpäisseistä lapsista todetaan kuulovika myöhemmin lapsuudessa. Tutkimuksessa puolen vuoden seurantajakson aikana kerättyjen tietojen perusteella kuulovikoja esiintyy tehohoitoon otetuilla lapsilla 1,0 %:lla. Niillä kahdella lapsilla, joilla todettiin kuulovika, eikä löydetty sitä selittävää geenivirhettä, oli ainakin 4 tehohoidon aikaista riskitekijää.
Seulontakäytäntöjä tulisi arvioida säännöllisesti ja myöhäisempi neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa tapahtuva kuulonseulonta on tärkeää, jotta myös myöhemmin lapsuudessa ilmenevät kuuloviat saataisiin mahdollisimman nopeasti kiinni.