"Olen ollut onnellinen löytäessäni keinon muistaa tärkeät asiat" : Käsitöiden tekijöiden kertomuksia käsitöiden tekemisen yhteyksistä keskittymiseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä käsitöiden ja keskittymisen väliseen yhteyteen, sillä käsillä tekeminen erilaisten tilanteiden yhteydessä on yleistynyt. Ilmiötä tutkittiin perehtymällä siihen, millaisia näkemyksiä tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä oli käsillä tekemisestä keskittymistä tukevana toimintana. Tutkielma toimii aiheeseen perehtyvänä esitutkimuksena, koska aiheesta ei ole vastaavia aikaisempia tutkimuksia. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä aiempaa tutkimustietoa käsitöiden ja keskittymisen välisestä yhteydestä ei alan tutkimuksista löydy. Ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että käsitöiden tekijöihin törmää nykyään usein esimerkiksi luennoilla ja koulutustilaisuuksissa. Ilmiötä lähestyttiin laadullisen tutkimuksen menetelmistä narratiivisena tutkimuksena ja aineisto muodostui 10:stä kirjoitetusta kertomuksesta. Tutkimukseen vapaaehtoisesti osallistuneet olivat kaikki naisia, joista nuorin oli kirjoittamisen aikana 31-vuotias yliopisto-opiskelija ja vanhin 72-vuotias eläkeläinen. Narratiivien kirjoittajat tavoitettiin osallistumiskutsun avulla, joka julkaistiin useammassa sosiaalisen median ryhmässä ja erään käsityöyrityksen Facebook-sivulla. Kertomus oli mahdollista lähettää sähköisesti tai fyysisenä kirjeenä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, joka toteutettiin kahdessa osassa; kertomukset analysoitiin ja esiteltiin ensimmäiseksi yksilöinä, jonka jälkeen toteutettiin toinen analyysi, jossa etsittiin kertomuksissa toistuvia teemoja ja aiheita. Kertomuksissa toistuivat seuraavat teemat: tilanteet, pandemia-aika, keskittyminen ja käsityöt, keskittymishäiriöt, käsityötekniikat ja reaktiot. Narratiiveissa esiintyneissä tilanteissa käsitöitä tehtiin keskittymisen edistämiseksi joko kotona tai sen ulkopuolella. Tällaisia tilanteita olivat esimerkiksi luennot, kokoukset ja television katselu. Tilanteiden kohdalla pandemia-aika näkyi esimerkiksi etäkokouksina, -koulutuksina ja -luentoina. Koska kotoa käsin on välttämätöntä keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan, etänä toteutettavat tilaisuudet mahdollistavat sen, että henkilöt voivat saman aikaisesti tehdä käsitöitä. Jokaisessa (n=10) kertomuksessa kuvattiin positiivisesti, kuinka käsityöt vaikuttavat keskittymiseen: on helpompi seurata ja kuunnella, eivätkä ajatukset lähde harhailemaan. Narratiiveista käy kuitenkin ilmi, että käsitöiden tekemiselle erilaisissa tilanteissa oli taustalla kahdenlaisia motiiveja: parempi keskittyminen sekä ajankäyttö. Keskittymishäiriöistä kirjoitti kolme (n=3) henkilöä, mutta kenelläkään heistä ei ollut virallista diagnoosia. Näiden kirjoittajien mielestä käsillä tekeminen auttaa heitä olemaan paremmin läsnä erilaisissa tilanteissa sekä pysymään paikoillaan. Aineistossa käsityötekniikoiden kirjo oli monipuolinen. Vaikka tekniikoissa oli eroja, olivat kaikki henkilöt yhtä mieltä siitä, että keskittymistä tukevan käsityön on oltava malliltaan yksinkertainen, tekniikaltaan helposti muistettava ja kätevästi mukana kuljetettava. Muiden henkilöiden reaktioista käsillä tekemistä kohtaan kirjoitti kuusi (n=6) henkilöä, ja reaktiot olivat olleet sekä positiivisia että negatiivisia. Aineistossa esiintyvien toistuvien teemojen perusteella voidaan todeta, että käsitöiden tekemisen ja keskittymisen välillä on olemassa yhteys. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan, koska tämän tutkielman aineisto on pieni (n=10), eikä tutkimuksen tuloksia voida yleistää. Tutkielman tavoitteena oli kerätä mahdollisimman monipuolinen aineisto, jossa on edustettuna eri-ikäisiä henkilöitä ja, jotka edustavat eri sukupuolia. Koska kertomusten kirjoittajat identifioivat kaikki itsensä naisiksi, miesten näkökulmaa ilmiöstä olisi hyvä selvittää jatkotutkimusten avulla.