Myrkyllisiä omenoita ja kohtalokkaita kielekkeitä : kuoleman representaatiot Walt Disney -yhtiön animaatioelokuvissa
Salo, Enni (2021-04-30)
Myrkyllisiä omenoita ja kohtalokkaita kielekkeitä : kuoleman representaatiot Walt Disney -yhtiön animaatioelokuvissa
(30.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051229705
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051229705
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee kuoleman kuvauksia eli representaatioita Walt Disney -yhtiön animaatioelokuvissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä vuosina 1937–2017 julkaistusta elokuvasta, joita tarkastelen sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein. Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat kuoleman representaatio sekä kuolemanrituaalit, minkä myötä tutkielma pohjautuu kuolemantutkimuksen teoreettiseen perinteeseen.
Tutkimukseni täydentää Disneyn animaatioelokuvien kuolemankuvauksen tutkimusta, jota on aikaisemmin tehty lähinnä määrällisesti. Laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä kuoleman representaation käsitteen avulla tarkennan aiempien tutkimusten rakentamaa kuvaa siitä, millaista kuolema Disney-elokuvissa on. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen tarkastelen Disney-elokuvien kuolemankuvausta myös kuolemanrituaalin näkökulmasta, mikä syventää ymmärrystä siitä, miten kuolemaa voidaan käsitellä tai jättää käsittelemättä elokuvien maailmassa.
Tutkimuksessani sekä hyödynnän että laajennan aiempien tutkimusten muodostamaa mallia elokuvien tarkastelusta. Jaoin aineiston kuolemien kuvaukseen, kuolemanpelon käsittelyyn, tappamiseen ja epätodellisiin hetkiin sekä kuolemanrituaaleihin. Kuolemanrituaalit jaoin valmistaviin rituaaleihin, liminaalitilaan, vallanvaihdon rituaaleihin, hautausrituaaleihin sekä suru- ja muistorituaaleihin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kuoleman kuvauksilla on elokuvissa monia ratkaisevia tehtäviä. Niiden avulla rakennetaan jännitystä, edistetään juonta sekä luodaan uusia haasteita ja seikkailuja hahmoille. Tarinoiden fiktiivisyys mahdollistaa myös epätodellisten ja yliluonnollisten hetkien monipuolisen kuvauksen. Kuolema itsessään on tyypillisesti tapaturman tai väkivallan seuraus. Äkilliset, ja jopa brutaalit, kuolemat tapahtuvat lähes aina nuorille tai aikuisille hahmoille. Sen sijaan luonnollisena kuvattu vanhalla iällä kuoleminen jää elokuvissa marginaaliin. Vaikka kuolema on usein väkivaltaista, ruumiiden kuvaukset ovat yllättävän seesteisiä.
Kuolemanrituaalien tarkastelussa ilmeni, että kuolemaan valmistavia rituaaleja ja hautausrituaaleja löytyi aineistosta vain muutamia. Sen sijaan suru- ja muistorituaaleja löytyi runsaasti, ja ne antoivat hahmoille monipuolisesti erilaisia toimintatapoja läheisen menetyksen ja siihen liittyvän surun käsittelyyn. Liminaalitila toimi tyypillisesti jännityselementtinä ja antoi toivoa siitä, että kuollut hahmo heräisi henkiin. Vallanvaihdon rituaalit olivat taas useimmiten tapa rakentaa uudenlaista yhteisöllisyyttä läheisen kuoleman jälkeen.
Tutkimukseni täydentää Disneyn animaatioelokuvien kuolemankuvauksen tutkimusta, jota on aikaisemmin tehty lähinnä määrällisesti. Laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä kuoleman representaation käsitteen avulla tarkennan aiempien tutkimusten rakentamaa kuvaa siitä, millaista kuolema Disney-elokuvissa on. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen tarkastelen Disney-elokuvien kuolemankuvausta myös kuolemanrituaalin näkökulmasta, mikä syventää ymmärrystä siitä, miten kuolemaa voidaan käsitellä tai jättää käsittelemättä elokuvien maailmassa.
Tutkimuksessani sekä hyödynnän että laajennan aiempien tutkimusten muodostamaa mallia elokuvien tarkastelusta. Jaoin aineiston kuolemien kuvaukseen, kuolemanpelon käsittelyyn, tappamiseen ja epätodellisiin hetkiin sekä kuolemanrituaaleihin. Kuolemanrituaalit jaoin valmistaviin rituaaleihin, liminaalitilaan, vallanvaihdon rituaaleihin, hautausrituaaleihin sekä suru- ja muistorituaaleihin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kuoleman kuvauksilla on elokuvissa monia ratkaisevia tehtäviä. Niiden avulla rakennetaan jännitystä, edistetään juonta sekä luodaan uusia haasteita ja seikkailuja hahmoille. Tarinoiden fiktiivisyys mahdollistaa myös epätodellisten ja yliluonnollisten hetkien monipuolisen kuvauksen. Kuolema itsessään on tyypillisesti tapaturman tai väkivallan seuraus. Äkilliset, ja jopa brutaalit, kuolemat tapahtuvat lähes aina nuorille tai aikuisille hahmoille. Sen sijaan luonnollisena kuvattu vanhalla iällä kuoleminen jää elokuvissa marginaaliin. Vaikka kuolema on usein väkivaltaista, ruumiiden kuvaukset ovat yllättävän seesteisiä.
Kuolemanrituaalien tarkastelussa ilmeni, että kuolemaan valmistavia rituaaleja ja hautausrituaaleja löytyi aineistosta vain muutamia. Sen sijaan suru- ja muistorituaaleja löytyi runsaasti, ja ne antoivat hahmoille monipuolisesti erilaisia toimintatapoja läheisen menetyksen ja siihen liittyvän surun käsittelyyn. Liminaalitila toimi tyypillisesti jännityselementtinä ja antoi toivoa siitä, että kuollut hahmo heräisi henkiin. Vallanvaihdon rituaalit olivat taas useimmiten tapa rakentaa uudenlaista yhteisöllisyyttä läheisen kuoleman jälkeen.