Aviovarallisuussuhteita koskeva kansainvälinen toimivalta ja päätösten liikkuvuus EU:n kansainvälisessä yksityisoikeudessa
Salonen, Essi (2021-05-07)
Aviovarallisuussuhteita koskeva kansainvälinen toimivalta ja päätösten liikkuvuus EU:n kansainvälisessä yksityisoikeudessa
Salonen, Essi
(07.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051229788
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051229788
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on EU:n kansainvälisen aviovarallisuusoikeuden toimivaltaa ja päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva sääntely ja sen aiheuttamat haasteet kansainvälisille aviopuolisoille. Kansainväliset liittymät aiheuttavat aviopuolisoille haasteita, koska valtioiden oikeusjärjestykset eroavat toisistaan niin aineellisen oikeuden kuin kansainvälisen yksityisoikeudenkin osalta. 29.1.2019 alettiin 18 eurooppalaisessa valtiossa soveltamaan EU:n aviovarallisuusasetusta, joka on harmonisoinut kansainvälisen yksityisoikeuden sääntelyä aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa ja näin pyrkinyt helpottamaan kansainvälisten aviopuolisoiden tilannetta.
Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan erityisesti asetuksen kansainvälistä toimivaltaa ja päätösten tunnustamista ja täytäntöönpano koskevaa sääntelyä ottaen huomioon myös lainvalintaa koskevat kysymykset tarpeellisilta osin. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia lainopillisen metodin avulla eli tarkastelemalla voimassa olevaa oikeutta. Lähdeaineistona toimii kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden lisäksi asetuksen voimaantulon seurauksena syntyneet kansallisen lainsäädännön esityöt sekä EUT:n oikeuskäytäntö. Koska suhteellisen tuoretta asetusta koskevaa oikeuskäytäntöä on edelleen niukasti, on apuna lisäksi käytetty kuvitteellista esimerkkiä.
Asetus perustuu jäsenmaiden keskinäiseen luottamukseen ja oikeusjärjestelmien kunnioittamiseen. Sillä on luotu kokonaisuus, jossa vältetään toimivallan päällekkäisyydet ja samaa asiaa koskevat keskenään ristiriitaiset päätökset, mikä säästää niin jäsenvaltioiden kuin puolisoidenkin resursseja. Asetuksen mukaan toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuin tekee päätöksen, joka tunnustetaan ja täytäntöönpannaan muissa jäsenvaltioissa. Päätökset liikkuvat jäsenmaiden välillä ja täytäntöönpanon edellytyksenä oleva eksekvatuurimenettely on säädetty kevyeksi unohtamatta kuitenkaan osapuolten oikeusturvaa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita.
Asetuksen toimivaltasääntelyllä on pyritty yhdistämään toisiinsa liittyvien asioiden käsittely samaan jäsenvaltioon, takaamaan oikeusturva saatavuus säätämällä useista eri toimivaltaperusteista, antamaan puolisoille myös mahdollisuus sopia toimivallasta sekä varmistamaan, että puolisoilla on asiallinen liittymä toimivaltaiseen valtioon. Suurilta osin tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Joiltakin osin asetus asettaa aviopuolisoille kuitenkin haasteita. Esimerkiksi epäselvät ja tulkinnanvaraiset käsitteet lisäävät ennakoimattomuutta ja kaipaavat EUT:n oikeuskäytännön selkeytystä. Lisäksi puolisoiden valinnanvapautta, joka usein antaa mahdollisuuden suunnitella ja ennakoida tulevaisuutta, on toimivallan osalta jäänyt valitettavan suppeaksi. Yhden suurimmista haasteista kuitenkin asettaa asetuksen suppea alueellinen soveltamisala, jonka seurauksena asetus tuo helpotusta vain murto-osalle kansainvälisistä aviopuolisoista ja liittymät kolmansiin valtioihin aiheuttavat edelleen haasteita.
Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan erityisesti asetuksen kansainvälistä toimivaltaa ja päätösten tunnustamista ja täytäntöönpano koskevaa sääntelyä ottaen huomioon myös lainvalintaa koskevat kysymykset tarpeellisilta osin. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia lainopillisen metodin avulla eli tarkastelemalla voimassa olevaa oikeutta. Lähdeaineistona toimii kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden lisäksi asetuksen voimaantulon seurauksena syntyneet kansallisen lainsäädännön esityöt sekä EUT:n oikeuskäytäntö. Koska suhteellisen tuoretta asetusta koskevaa oikeuskäytäntöä on edelleen niukasti, on apuna lisäksi käytetty kuvitteellista esimerkkiä.
Asetus perustuu jäsenmaiden keskinäiseen luottamukseen ja oikeusjärjestelmien kunnioittamiseen. Sillä on luotu kokonaisuus, jossa vältetään toimivallan päällekkäisyydet ja samaa asiaa koskevat keskenään ristiriitaiset päätökset, mikä säästää niin jäsenvaltioiden kuin puolisoidenkin resursseja. Asetuksen mukaan toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuin tekee päätöksen, joka tunnustetaan ja täytäntöönpannaan muissa jäsenvaltioissa. Päätökset liikkuvat jäsenmaiden välillä ja täytäntöönpanon edellytyksenä oleva eksekvatuurimenettely on säädetty kevyeksi unohtamatta kuitenkaan osapuolten oikeusturvaa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita.
Asetuksen toimivaltasääntelyllä on pyritty yhdistämään toisiinsa liittyvien asioiden käsittely samaan jäsenvaltioon, takaamaan oikeusturva saatavuus säätämällä useista eri toimivaltaperusteista, antamaan puolisoille myös mahdollisuus sopia toimivallasta sekä varmistamaan, että puolisoilla on asiallinen liittymä toimivaltaiseen valtioon. Suurilta osin tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Joiltakin osin asetus asettaa aviopuolisoille kuitenkin haasteita. Esimerkiksi epäselvät ja tulkinnanvaraiset käsitteet lisäävät ennakoimattomuutta ja kaipaavat EUT:n oikeuskäytännön selkeytystä. Lisäksi puolisoiden valinnanvapautta, joka usein antaa mahdollisuuden suunnitella ja ennakoida tulevaisuutta, on toimivallan osalta jäänyt valitettavan suppeaksi. Yhden suurimmista haasteista kuitenkin asettaa asetuksen suppea alueellinen soveltamisala, jonka seurauksena asetus tuo helpotusta vain murto-osalle kansainvälisistä aviopuolisoista ja liittymät kolmansiin valtioihin aiheuttavat edelleen haasteita.