Alakoulun oppilaanohjaus luokanopettajien ymmärtämänä : fenomenografinen tarkastelu

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella alakoulun oppilaanohjausta luokanopettajien ymmärtämänä. Tavoitteena on kuvata ja jäsentää luokanopettajien käsityksiä alakoulun oppilaanohjauksesta, sen tavoitteista ja toimintatavoista. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat ohjausta yleisesti, oppilaitoksissa ja osana opettajan työtä käsittelevä aiempi tutkimus ja teoreettinen keskustelu. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja paikantuu tieteenfilosofisesti hermeneutiikkaan. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahdeksan luokanopettajan teemahaastatteluista, jotka on analysoitu fenomenografisen analyysin keinoin. Analyysin tuloksena on muodostettu seitsemän kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat luokanopettajien erilaisia käsityksiä oppilaanohjauksesta. Kuvauskategoriat ovat seuraavat: oppilaanohjaus on pedagogista toimintaa, oppilaanohjaus on koulunkäynnin tukea, oppilaanohjaus on läsnäoloa ja vuorovaikutusta, oppilaanohjaus on oppilaan persoonallisen kasvun tukea, oppilaanohjaus on oppilaan itsestä huolehtimisen taitojen tukea, oppilaanohjaus on kontrollia, ja oppilaanohjaus on oppilaan tulevaisuuteen suuntaamista. Kuvauskategorioista on muodostettu kaksiulotteinen teoreettinen kuvauskategoriajärjestelmä. Kategorioiden siihen asettumisen perusteella tarkastellaan, millaisina alakoulun oppilaanohjauksen tavoitteet ja toimintatavat luokanopettajien käsityksissä näyttäytyvät. Luokanopettajat ymmärtävät alakoulun oppilaanohjauksen ensisijaisesti oppilaan psykososiaaliseen tukemiseen pyrkivänä toimintana. Psykososiaalisen tuen tavoitteita ovat oppilaan persoonallisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen esimerkiksi itsetuntemusta, itsetuntoa ja itsenäisyyttä tukemalla ja kohtaamalla oppilas yksilönä. Oppilaanohjauksen tavoitteena näyttäytyy myös opiskelun ja opiskelutaitojen ohjaus. Oppilaanohjaus ymmärretään esimerkiksi opetuksen yksilöllistämisenä, opiskelutaitojen harjoitteluna, sekä arviointi- ja kehityskeskusteluina. Ura- ja elämänsuunnittelun ohjaus on läsnä luokanopettajien käsityksissä ainoastaan oppilaan tulevaisuuteen suuntaamisena avoimen tulevaisuuskäsityksen välittämisen kautta. Ohjauksen toimintatavat jaetaan ohjaukseen, tiedotukseen ja neuvontaan. Alakoulun oppilaanohjauksessa hyödynnetään luokanopettajien käsitysten mukaan näitä kaikkia, kuitenkin ohjaukseen painottuen. Ohjaus on mahdollistavaan vuorovaikutukseen rinnastuva toimintatapa, joka perustuu oppilaan autonomian ja toimijuuden kunnioittamiseen ja tukemiseen. Luokanopettajien käsityksissä oppilaanohjausta toteutetaan myös tiedotuksen kaltaisessa informatiivisessa vuorovaikutuksessa, mutta silloinkin perimmäisenä tavoitteena on oppilaan itsenäisyyden tukeminen. Poikkeuksen luokanopettajien ohjauskäsityksissä muodostaa oppilaanohjauksen ymmärtäminen oppilaan käyttäytymisen kontrollointina. Tällöin kyseessä on neuvonnan kaltainen normatiivinen vuorovaikutus. Luokanopettajien käsityksissä oppilaanohjaus näyttäytyy siis ennen kaikkea oppilaan autonomisuutta ja toimijuutta tukevana ja kunnioittavana toimintana, jonka tavoitteena on oppilaan persoonallisuuden, tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehityksen tukeminen. Muut tavoitteet ja toimintatavat ovat käsityksissä läsnä huomattavasti heikommin. Ottaen huomioon, että alakoulunkin kontekstissa oppilaanohjaukselle on määritelty tavoitteita kaikilla sisältö- ja tavoitealueilla, tätä tulosta voidaan pitää osoituksena siitä, että oppilaanohjauksen käsite kaipaa tarkentavaa keskustelua alakoulussa. Tuloksia voidaan hyödyntää keskustelunaloituksena alakoulun oppilaanohjauksen tutkimuksessa, tai motivaationa alakoulun oppilaanohjauksen käytännön toteutumisen tarkastelulle.