Läpimenoajan vaikutus keskeneräiseen tuotantoon sitoutuneeseen pääomaan : lääketuotannon näkökulma

Abstract

Tässä Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan läpimenoajan vaikutusta keskeneräiseen tuotantoon sitoutuneeseen pääomaan suomalaisessa lääketeollisuudessa. Keskeneräistä tuotantoa esiintyy kaikessa tuotannossa. Erityisesti erätuotannossa sitä esiintyy eri prosessivaiheiden välillä, sillä keskeneräinen tuotanto ja välivarastot toimivat suojana prosessien epävarmuutta vastaan ja mahdollistavat prosessien tehokkaan toiminnan ja resurssien hyödyntämisen riippumatta edellisten prosessivaiheiden suoriutumisesta. Lääketeollisuudessa valmistusprosessi muodostuu useista ja monimutkaisista prosessivaiheista ja läpimenoajat ovat useita kuukausia. Pitkät läpimenoajat lisäävät keskeneräisen tuotannon sekä siihen sitoutuneen pääoman määrää. Keskeneräiseen tuotantoon ja varastoon sitoutunut pääoma on kuitenkin aina pois vaihtoehtoisista investoinneista, mikä korostaa varastonhallinnan merkitystä toimitusketjussa. Lääkkeiden toimitusketjuja ja varastonhallintaa on tutkittu suhteellisen vähän, vaikka kiristyneet laatustandardit, lyhentyneet ja päättyneet patenttioikeudet, terveydenhuollon uudistukset ja lisääntyneet palveluvaatimukset kohdistavat paineita lääkkeiden toimitusketjujen kehitykselle. Läpimenoaikojen hallinnalla ja kehittämisellä pyritään tehokkaampaan varastonhallintaan ja sitä kautta keskeneräiseen tuotantoon sitoutuneen käyttöpääoman alentamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on yhdistää varastonhallinnan, tuotannon läpimenoajan ja lääketeollisuuden tutkimuskenttiä. Tapaustutkimus käsittelee suomalaisen lääkeyhtiön tablettituotantoa ja tutkimus toteutetaan toimeksiantona kohdeyritykselle. Yrityksessä tiedostetaan pitkät läpimenoajat, mutta niiden vaikutusta varastoon ei ole vielä arvioitu ja todistettu. Yleisesti kirjallisuudessa todetaan, että lyhyet läpimenoajat parantavat kilpailukykyä ja laskevat kustannuksia, mutta läpimenoajan todellista kustannusvaikutusta on ollut haasteellista mallintaa. Tämä tutkimus pyrkii mallintamaan koron vaikutusta keskeneräiseen tuotantoon sitoutuneeseen pääomaan suorittamalla empiirisen tutkimuksen tapaustutkimuksena ja hyödyntämällä kohdeyrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä saatavaa dataa läpimenoajoista ja tuotantokustannuksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään suosituksia ja jatkotutkimusaiheita läpimenoajan hallinnasta ja sen vaikutuksesta varastointikustannuksiin.