”DA KOMM ICH NICHT WEG” : Traumojen lävistämä narratiivinen identiteetti Herta Müllerin romaanissa Hengityskeinu
Merivuori, Liisa (2021-04-29)
”DA KOMM ICH NICHT WEG” : Traumojen lävistämä narratiivinen identiteetti Herta Müllerin romaanissa Hengityskeinu
(29.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051930732
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051930732
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee romaniansaksalaisen Herta Müllerin romaania Atemschaukel (2009, suom. Hengityskeinu 2010) kerrostuvien traumojen ja niiden värittämän narratiivisen identiteetin näkökulmasta. Hengityskeinu kuvaa päähenkilönsä Leo Aubergin elämää 1940-luvulta 2000-luvun alkuun keskittyen erityisesti tämän kokemuksiin pakkotyöleiristä. Romaani yhdistelee fiktiota ja Müllerin ystävän, runoilija Oskar Pastiorin muistoja Stalinin ajan vankileiriltä, jolle suurin osa romaniansaksalaisista työikäisistä lähetettiin toisen maailmansodan jälkeen.
Hengityskeinu on tarina kerrostuvista traumoista. Tarkastelen pakkotyöleirin aiheuttaman trauman ohella Leon homoseksuaalisuuden piilottelun ja sen aiheuttaman pelon sekä syvän kodittomuuden kokemuksen aiheuttamia traumoja. Tulkintani mukaan traumat vaikuttavat risteävästi päähenkilön narratiiviseen identiteettiin vieden häneltä lähes kaiken inhimillisyyden ja uskon tulevaisuuteen. Henkiset ja ruumiilliset traumat tekevät Leosta kuin esineen, jonka ainoa tarkoitus on tehdä raskasta työtä. Edes leiriltä vapautuminen ei muuta tilannetta: pakkotyön tilalle astuu sisäinen työpakko.
Yhdistelen tutkimuksessani traumafiktion ja narratiivisen identiteetin teorioita. Nämä kentät ovat toisistaan erilliset, mutta yhdistyvät tutkimuksessani mahdollisen tajun käsitteen kautta. Koko tutkimuksessani on vahva feministis-hermeneuttinen pohjavire. Käyttämieni teorioiden yhdistelmän kautta tarkastelen ennen kaikkea sitä, miten erityyppiset traumat vaikuttavat narratiiviseen identiteettiin ja millaista eettistä potentiaalia tällaisia teemoja käsittelevällä kaunokirjallisuudella on.
Totean tutkimuksessani, että Hengityskeinun tapa kuvata syviä ja päättymättömiä traumoja, jotka ovat syntyneet historian varjossa, kantaa vahvaa eettistä potentiaalia. Vaikka teos ei esitä eksplisiittisiä kannanottoja, se voi laajentaa lukijansa mahdollisen tajua – tajua siitä, miten asiat voisivat olla toisin. Hengityskeinu ei tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja traumasta parantumiseen tai sitä ympäröivän hiljaisuuden murtamiseen, mutta osallistuu rakentamaan kieltä, jonka avulla ennen sanoinkuvaamaton voi saada sanallisen muodon ja tulla ymmärretyksi.
Hengityskeinu on tarina kerrostuvista traumoista. Tarkastelen pakkotyöleirin aiheuttaman trauman ohella Leon homoseksuaalisuuden piilottelun ja sen aiheuttaman pelon sekä syvän kodittomuuden kokemuksen aiheuttamia traumoja. Tulkintani mukaan traumat vaikuttavat risteävästi päähenkilön narratiiviseen identiteettiin vieden häneltä lähes kaiken inhimillisyyden ja uskon tulevaisuuteen. Henkiset ja ruumiilliset traumat tekevät Leosta kuin esineen, jonka ainoa tarkoitus on tehdä raskasta työtä. Edes leiriltä vapautuminen ei muuta tilannetta: pakkotyön tilalle astuu sisäinen työpakko.
Yhdistelen tutkimuksessani traumafiktion ja narratiivisen identiteetin teorioita. Nämä kentät ovat toisistaan erilliset, mutta yhdistyvät tutkimuksessani mahdollisen tajun käsitteen kautta. Koko tutkimuksessani on vahva feministis-hermeneuttinen pohjavire. Käyttämieni teorioiden yhdistelmän kautta tarkastelen ennen kaikkea sitä, miten erityyppiset traumat vaikuttavat narratiiviseen identiteettiin ja millaista eettistä potentiaalia tällaisia teemoja käsittelevällä kaunokirjallisuudella on.
Totean tutkimuksessani, että Hengityskeinun tapa kuvata syviä ja päättymättömiä traumoja, jotka ovat syntyneet historian varjossa, kantaa vahvaa eettistä potentiaalia. Vaikka teos ei esitä eksplisiittisiä kannanottoja, se voi laajentaa lukijansa mahdollisen tajua – tajua siitä, miten asiat voisivat olla toisin. Hengityskeinu ei tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja traumasta parantumiseen tai sitä ympäröivän hiljaisuuden murtamiseen, mutta osallistuu rakentamaan kieltä, jonka avulla ennen sanoinkuvaamaton voi saada sanallisen muodon ja tulla ymmärretyksi.