Salaamista, vaikenemista ja valehtelua : elämää hallitseva häpeä Sofi Oksasen teoksessa Stalinin lehmät

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Sofi Oksasen esikoisteoksessa Stalinin lehmät (2003) ilmenevää häpeää ja häpeästä johtuvan salaamisen ja vaikenemisen vaikutuksia. Kysyn mitä ja miksi teoksessa hävetään, miten häpeä ilmenee sekä miten häpeä muokkaa häpeävän subjektin elämää eli mitä häpeä saa aikaan ja millaisia seurauksia sillä arjen tasolla on.

Tutkielmani asettuu feministisen kirjallisuudentutkimuksen kentälle. Nojaan etenkin feministi- ja queer-teoreetikko Sara Ahmedin ajatuksiin tunteista ja niiden toiminnasta. Tukeudun häpeän analyysissani Ahmedin ja muiden niin kutsutun affektiivisen käänteen feministitutkijoiden teoretisointeihin, mutta hyödynnän myös muuta häpeää koskevaa tutkimusta. Hyödynnän tutkielmassani myös intersektionaalista lähestymistapaa, jossa suunnataan huomio identiteettejä ja eroja tuottavien luokittelujen limittyneisyyteen.

Stalinin lehmissä ilmenevä häpeä on luonteeltaan lamaannuttavaa alistetun häpeää. Se on etnis-kansallisen taustan ja naissukupuolen yhteen kietoutuman tuottamaa sisäistettyä häpeää ja huonommuutta, joka määrittää vahvasti romaanin päähenkilön, Annan, identiteettiä ja sitä kautta koko hänen elämäänsä. Annan tunteman häpeän ydin on hänen virolaiset sukujuurensa, mutta häpeää ei tuota pelkkä etnis-kansallinen tausta vaan nimenomaan keskenään risteävät etnisyys ja sukupuoli. Virolaisuuden häpeän taustalla ovat suomalaisessa yhteiskunnassa 80- ja 90-luvuilla vaikuttaneet virolais- ja venäläistaustaisiin naisiin kohdistuneet toiseuttavat asenteet ja yhtä aikaa vaikuttanut rasismi ja seksismi. Virolaisuuteen liittyvä häpeä on merkittävä taustatekijä Annan sairastumisessa vakavaan syömishäiriöön. Häpeässä subjekti häpeää sitä, mitä hän on, sekä sitä, millaisena hän näyttäytyy toisten silmissä. Häpeä tuntuu paljastumiselta ja siihen sisältyy yritys piiloutua. Salaamisen tarve ja paljastumisen pelko eivät teoksessa liity ainoastaan pelkoon etnisen taustan paljastumisesta, vaan myös pelkoon syömishäiriön paljastumisesta.

Oksasen teos osoittaa, kuinka voimakas ja tuskallinen kokemus häpeä voi olla, ja kuinka vakavia seurauksia häpeän motivoima vaikeneminen ja salaaminen voivat saada aikaan. Teos näyttää, kuinka häpeästä johtuva salaaminen tapahtuu muun muassa sosiaalisten suhteiden kustannuksella ja kuinka merkittävä rooli häpeällä voi olla niin mielenterveyden häiriöön sairastumisessa kuin kuormittavana tekijänä sairauden oireiden kanssa elämisessä. Teos osoittaa myös, kuinka häpeän ja salaamisen tarpeen väistyessä elämä muuttuu helpommaksi ja kevyemmäksi.