Selkokielen keinot saduissa Punahilkka, Ruusunen ja Tuhkimo

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani saksan kielestä suomennettuja yleiskielisiä Grimmin satuja, Ruususta, Punahilkkaa ja Tuhkimoa, sekä samoista saduista tehtyjä suomenkielisiä selkokielisiä lastenkirjoja. Selvitän, mitä selkomukautuksen keinoja selkosaduissa on käytetty, ja vertailen selkosatuja yleiskielisiin satuihin. Analysoin satujen pituutta, virkerakenteita, pää- ja sivulauseiden käyttöä, lauseenvastikkeiden ja synonyymien esiintymistä sekä kuvien käyttöä. Lisäksi pohdin, miten selkomukautukset sopeutuvat selkokirjoittamiseen laadittuihin ohjeisiin. Selkokieli on sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä yksinkertaisempaa ja helpommin ymmärrettävää kieltä. Sen tarkoitus on auttaa tiedon saavuttamisessa niitä henkilöitä, jotka eivät ymmärrä yleiskieltä. Selkokielen kohderyhmiin kuuluvat henkilöt, joilla on kielellisiä vaikeuksia joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Tutkielmani tarkoituksena on lisätä selkokielisen kaunokirjallisuuden tutkimusta. Se on lisääntynyt jonkin verran viime vuosina, mutta vieläkään kaunokirjallisuuden selkokielistämiseen ei suhtauduta yhtä avoimesti kuin esimerkiksi selkokielisiin uutisiin. Joidenkin mielestä kaunokirjallisuuden selkokielistäminen yksinkertaistaa liikaa kieltä, jonka pitäisi olla mahdollisimman luovaa ja merkitykseltään rikasta. Tutkielmani teoriatausta koostuu selkokielen teoriasta. Lisäksi tarkastelen selkomukautuksen ja kääntämisen suhdetta. Joidenkin tutkijoiden mukaan selkomukautusta voidaan pitää kääntämisenä, kun taas joidenkin mielestä niitä ei ole mielekästä verrata keskenään. Tutkimusmenetelmänä käytän kvantitatiivista vertailevaa metodia tekstin kielellisten piirteiden analysoimiseen ja kuva-analyysissa hyödynnän sosiosemioottista analyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selkosadut ovat pituudeltaan yleiskielisiä satuja selvästi lyhyempiä. Selkosatujen virkkeet ovat selkeitä ja niistä on helppo erottaa pää- ja sivulauseet, kun taas yleiskielisten satujen rakenteet ovat monimutkaisempia, eivätkä koostu yhtä selkeästi pää- ja sivulauseista. Lisäksi ne ovat pidempiä. Yleiskielisissä saduissa virkkeet koostuvat useammasta osasta kuin selkosatujen virkkeet. Selkosaduissa on käytetty hyvin vähän synonyymeja ja kuvitus on huomattavasti selkeämpää kuin yleiskielisissä saduissa. Selkosadut noudattavat siis selkokirjoittamiseen laadittuja ohjeita.