Kotitalouksien velkaantuneisuuden vaikutus kulutuskäyttäytymiseen : empiriaa Yhdysvaltain finanssikriisistä
Seppälä, Lauri (2021-04-29)
Kotitalouksien velkaantuneisuuden vaikutus kulutuskäyttäytymiseen : empiriaa Yhdysvaltain finanssikriisistä
Seppälä, Lauri
(29.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030791
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030791
Tiivistelmä
Kotitalouksien velkaantuneisuus nähdään usein talouden makrovakautta uhkaavana riskinä. Erityisesti vuosien 2007–2009 finanssikriisin jälkeen on alettu ajatella, että velkaantuneimmat kotitaloudet supistavat talouskriisin iskiessä kulutustaan muita enemmän. Empiirisen tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteys korkeamman velkaantuneisuuden ja kulutuksen voimakkaamman kriisiaikaisen supistamisen välillä onkin melko selvä. Yhteyden taustalla toimivasta mekanismista ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä.
Tyypillisin näkemys velkaantuneisuuden ja kulutuksen yhteydestä liittyy kotitalouden taseeseen eli siihen, että talouskriisin myötä velkaantuneen kotitalouden taloudelliset edellytykset kuluttaa heikkenevät. Tällöin kriisiaikaisia kulutusmuutoksia selittää kriisiä edeltävä velkaantuneisuuden taso. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa on kuitenkin tarjottu ilmiölle uudenlaista selitystä, jonka mukaan kriisiaikojen kulutuskäyttäytyminen selittyy kulutuksen normalisoinnilla. Tämän niin kutsutun kulutuksen normalisointihypoteesin mukaan ennen kriisiä ollaan tilapäisesti korkeammalla kulutuksen ja velkaantuneisuuden tasolla, ja kriisin myötä tapahtuva kulutuksen supistuminen on vain paluu normaalille kulutusuralle. Tässä tapauksessa kulutusmuutoksia selittää velkaantuneisuuden kriisiä edeltävä kasvu.
Tässä tutkielmassa asetan vastakkain hypoteesit kotitalouden taseesta ja kulutuksen normalisoinnista. Tutkin yhdysvaltalaisella Panel Study of Income Dynamics -aineistolla velkaantuneisuuden yhteyttä kotitalouksien kulutusmuutoksiin finanssikriisin aikana. Havaitsen, että vuoden 2007 velkaantuneisuuden taso on yhteydessä kriisiaikaiseen kulutusmuutokseen vuosina 2007–2009. Prosenttiyksikön korkeampi velkaantuneisuuden taso ennakoi 0,05 prosenttiyksikköä heikompaa kulutusmuutosta. Yhteys ei kuitenkaan ole kontrolloituna robusti. Vastaavasti en löydä yhteyttä kriisiä edeltävän velkaantuneisuuden kasvun ja kriisiaikaisen kulutusmuutoksen väliltä.
Näin ollen en löydä aineistosta tukea kulutuksen normalisointihypoteesille. Teoriaan ja aiempaan kirjallisuuteen pohjaten esitän, että velkaantuneisuus on todennäköisesti makrovakaudellinen riski, joka kietoutuu hyvin vahvasti kriisiaikaisen epävarmuuden ja siitä juontuvan varautuvan säästämiskäyttäytymisen ympärille.
Tyypillisin näkemys velkaantuneisuuden ja kulutuksen yhteydestä liittyy kotitalouden taseeseen eli siihen, että talouskriisin myötä velkaantuneen kotitalouden taloudelliset edellytykset kuluttaa heikkenevät. Tällöin kriisiaikaisia kulutusmuutoksia selittää kriisiä edeltävä velkaantuneisuuden taso. Viimeaikaisessa kirjallisuudessa on kuitenkin tarjottu ilmiölle uudenlaista selitystä, jonka mukaan kriisiaikojen kulutuskäyttäytyminen selittyy kulutuksen normalisoinnilla. Tämän niin kutsutun kulutuksen normalisointihypoteesin mukaan ennen kriisiä ollaan tilapäisesti korkeammalla kulutuksen ja velkaantuneisuuden tasolla, ja kriisin myötä tapahtuva kulutuksen supistuminen on vain paluu normaalille kulutusuralle. Tässä tapauksessa kulutusmuutoksia selittää velkaantuneisuuden kriisiä edeltävä kasvu.
Tässä tutkielmassa asetan vastakkain hypoteesit kotitalouden taseesta ja kulutuksen normalisoinnista. Tutkin yhdysvaltalaisella Panel Study of Income Dynamics -aineistolla velkaantuneisuuden yhteyttä kotitalouksien kulutusmuutoksiin finanssikriisin aikana. Havaitsen, että vuoden 2007 velkaantuneisuuden taso on yhteydessä kriisiaikaiseen kulutusmuutokseen vuosina 2007–2009. Prosenttiyksikön korkeampi velkaantuneisuuden taso ennakoi 0,05 prosenttiyksikköä heikompaa kulutusmuutosta. Yhteys ei kuitenkaan ole kontrolloituna robusti. Vastaavasti en löydä yhteyttä kriisiä edeltävän velkaantuneisuuden kasvun ja kriisiaikaisen kulutusmuutoksen väliltä.
Näin ollen en löydä aineistosta tukea kulutuksen normalisointihypoteesille. Teoriaan ja aiempaan kirjallisuuteen pohjaten esitän, että velkaantuneisuus on todennäköisesti makrovakaudellinen riski, joka kietoutuu hyvin vahvasti kriisiaikaisen epävarmuuden ja siitä juontuvan varautuvan säästämiskäyttäytymisen ympärille.