Digitalisaation aiheuttamat laajemmat verotukselliset haasteet : tarkastelussa erityisesti automatisoidut digitaaliset palvelut
Korhonen, Severi (2021-05-12)
Digitalisaation aiheuttamat laajemmat verotukselliset haasteet : tarkastelussa erityisesti automatisoidut digitaaliset palvelut
Korhonen, Severi
(12.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030879
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030879
Tiivistelmä
Digitaalinen talous on seurausta digitalisaation aiheuttamasta muutosprosessista, jonka seurauksena teknologiasta on tullut entistä halvempaa ja tehokkaampaa. Digitalisaation seurauksena on syntynyt monenlaisia uusia liiketoimintamalleja, joista ylivoimaisesti tärkeimmät tämän tutkielman näkökulmasta ovat niin sanotut automatisoidut digitaaliset palvelut. Palveluilla tarkoitetaan sellaisia monikansallisten yritysten tarjoamia palveluja, joita voidaan tarjota digitaalisesti, automaattisesti ja standardoidusti kuluttajille kaikkialla maailmassa. Yritykset voivat tarjota näitä palveluja myös sellaisissa valtioissa sijaitseville kuluttajille, joissa niillä ei ole välttämättä minkäänlaista esimerkiksi kiinteään toimipaikkaan perustuvaa läsnäoloa. Tällaisia palveluita ovat muun muassa sosiaalisen median alustat ja Internet-hakukoneet.
Tämän tutkielman tutkimusaiheena on OECD:n digiverohanke ja sen tunnistamat digitaalisen talouden ja digitalisaation aiheuttamat laajemmat verotukselliset haasteet yritysten tuloverotuksessa. Tutkimuksen varsinaisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia ratkaisuja OECD on löytänyt automatisoitujen digitaalisten palveluiden verotukseen osana digiverohanketta. Digiverohanke on osa OECD:n ja G20-maiden yhdessä työstämää BEPS-hanketta. Koko BEPS-hankkeen tarkoituksena on estää monikansallisia yrityksiä harjoittamasta kansainvälistä aggressiivista verosuunnittelua.
OECD tunnisti osana digiverohankettaan kahdenlaisia erilaisia ongelmia: yleisiä BEPS-ongelmia ja digitalisaation aiheuttamia laajempia verotuksellisia ongelmia ja haasteita. Konkreettisiksi ratkaisuehdotuksiksi digitaalisen talouden aiheuttamille ongelmille OECD kehitti Pilarit 1 ja 2. Tämän tutkielman tarkempi tarkastelu rajautuu Pilari yhden ja sen sisäisen Amount A -säännöksen tarkasteluun, koska kyseisessä säännöksessä säännellään juuri automatisoitujen digitaalisten palveluiden verotuksesta. Tämän tutkielman tarkastelu rajautuu täten juuri digitalisaation aiheuttamien laajempien verotuksellisten ongelmien käsittelyn ympärille. Tutkielmassa tarkastellaan OECD:n digiverohankkeen etenemistä kronologisessa järjestyksessä aina vuodesta 2015 vuoteen 2021 saakka.
Tutkielmani oikeustieteellinen tutkimusmetodi on veropoliittinen. Veropoliittinen metodi ilmenee erityisesti tarkastellessani OECD:n löytämien ratkaisujen sisältöä ja niiden implementoinnin arvioituja vaikutuksia.
Tämän tutkielman tutkimusaiheena on OECD:n digiverohanke ja sen tunnistamat digitaalisen talouden ja digitalisaation aiheuttamat laajemmat verotukselliset haasteet yritysten tuloverotuksessa. Tutkimuksen varsinaisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia ratkaisuja OECD on löytänyt automatisoitujen digitaalisten palveluiden verotukseen osana digiverohanketta. Digiverohanke on osa OECD:n ja G20-maiden yhdessä työstämää BEPS-hanketta. Koko BEPS-hankkeen tarkoituksena on estää monikansallisia yrityksiä harjoittamasta kansainvälistä aggressiivista verosuunnittelua.
OECD tunnisti osana digiverohankettaan kahdenlaisia erilaisia ongelmia: yleisiä BEPS-ongelmia ja digitalisaation aiheuttamia laajempia verotuksellisia ongelmia ja haasteita. Konkreettisiksi ratkaisuehdotuksiksi digitaalisen talouden aiheuttamille ongelmille OECD kehitti Pilarit 1 ja 2. Tämän tutkielman tarkempi tarkastelu rajautuu Pilari yhden ja sen sisäisen Amount A -säännöksen tarkasteluun, koska kyseisessä säännöksessä säännellään juuri automatisoitujen digitaalisten palveluiden verotuksesta. Tämän tutkielman tarkastelu rajautuu täten juuri digitalisaation aiheuttamien laajempien verotuksellisten ongelmien käsittelyn ympärille. Tutkielmassa tarkastellaan OECD:n digiverohankkeen etenemistä kronologisessa järjestyksessä aina vuodesta 2015 vuoteen 2021 saakka.
Tutkielmani oikeustieteellinen tutkimusmetodi on veropoliittinen. Veropoliittinen metodi ilmenee erityisesti tarkastellessani OECD:n löytämien ratkaisujen sisältöä ja niiden implementoinnin arvioituja vaikutuksia.