Luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset sosioemotionaalisesta kompetenssista ja sen tukemisesta koulussa
Mäkitalo, Enni (2021-05-15)
Luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset sosioemotionaalisesta kompetenssista ja sen tukemisesta koulussa
Mäkitalo, Enni
(15.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030900
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030900
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä oppilaiden sosioemotionaalisen kompetenssista ja sen vaikutuksesta oppilaiden koulunkäyntiin ja oppimiseen. Lisäksi selvitettiin, millaisia keinoja opiskelijoilla on oppilaiden sosioemotionaaliseen kompetenssiin liitettävien taitojen tukemiseen. Sosioemotionaalinen kompetenssin määriteltiin Rose-Krasnorin ja Denham:n (2009) prismamallin avulla ja määrittelyä täydennettiin Poikkeuksen (2011) näkemyksellä sosiaalisesta kompetenssista. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja se toteutettiin haastattelemalla
seitsemää luokanopettajaopiskelijaa. Haastatteluaineisto analysoitiin luokittelemalla vastaukset tutkimuskysymysten mukaan. Tämän jälkeen vastaukset luokiteltiin edelleen aineiston mukaan. Haastatteluun sisältyi myös väittämiä, joilla arvioitiin kuinka tärkeänä opiskelijat pitävät oppilaiden sosioemotionaalista kompetenssia koulunkäynnin ja oppimisen kannalta.
Tulokset osoittivat, että sosioemotionaalinen kompetenssi käsitteenä oli osalle opiskelijoista vieras, mutta siihen liittyvät käsitteet, kuten tunnetaidot ja itsesäätelykyky, olivat opiskelijoille tutumpia.
Suurin osa haastateltavista piti oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia ja sen osa-alueita erittäin tärkeänä oppilaan koulunkäynnin ja oppimisen kannalta. Haastateltavat ajattelivat oppilaan sosioemotionaalisen kompetenssin vaikuttavan oppimiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä myös laajemmin oppilaan hyvinvointiin ja oppimisympäristöön. Haastateltavat edistäisivät oppilaiden tunnetaitoja erilaisten materiaalien, kuten kirjojen tai valmiiden materiaalien, kautta, vaikuttamalla luokan tunneilmapiiriin sekä yhdistämällä opetusta koulun arkeen tai eri oppiaineisiin. Itsesäätelykykyä opiskelijat puolestaan edistäisivät ennakoimalla, vaikuttamalla luokan toimintakulttuuriin, organisoimalla oppimistilannetta sekä antamalla oppilaalle mahdollisuuden rauhoittumiseen. Empatiakykyä ja kykyä asettua toisen asemaan haastateltavat edistäisivät pääasiassa herättämällä keskustelua tarinoiden ja erilaisten materiaalien avulla. Sosiaalisia taitoja voisi haastateltavien mielestä edistää ryhmätöiden, sekä pelien ja leikkien kautta. Haastateltavien mielestä oppilaiden ajatusten ja ideoiden ottaminen huomioon auttaa oppilasta kokemaan osallisuutta. Itsetunnon ja minäkuvan kehittymistä edisti haastateltavien mielestä aito kehuminen, osaamisen näkyväksi tuominen sekä monipuolinen palautteen antaminen. Suurin osa haastatelluista opiskelijoista koki omat valmiutensa edistää oppilaiden sosioemotionaaliseen kompetenssiin liittyviä taitoja jokseenkin hyviksi. Toisaalta kaksi opiskelijaa piti omia valmiuksiaan jokseenkin riittämättöminä.
seitsemää luokanopettajaopiskelijaa. Haastatteluaineisto analysoitiin luokittelemalla vastaukset tutkimuskysymysten mukaan. Tämän jälkeen vastaukset luokiteltiin edelleen aineiston mukaan. Haastatteluun sisältyi myös väittämiä, joilla arvioitiin kuinka tärkeänä opiskelijat pitävät oppilaiden sosioemotionaalista kompetenssia koulunkäynnin ja oppimisen kannalta.
Tulokset osoittivat, että sosioemotionaalinen kompetenssi käsitteenä oli osalle opiskelijoista vieras, mutta siihen liittyvät käsitteet, kuten tunnetaidot ja itsesäätelykyky, olivat opiskelijoille tutumpia.
Suurin osa haastateltavista piti oppilaan sosioemotionaalista kompetenssia ja sen osa-alueita erittäin tärkeänä oppilaan koulunkäynnin ja oppimisen kannalta. Haastateltavat ajattelivat oppilaan sosioemotionaalisen kompetenssin vaikuttavan oppimiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä myös laajemmin oppilaan hyvinvointiin ja oppimisympäristöön. Haastateltavat edistäisivät oppilaiden tunnetaitoja erilaisten materiaalien, kuten kirjojen tai valmiiden materiaalien, kautta, vaikuttamalla luokan tunneilmapiiriin sekä yhdistämällä opetusta koulun arkeen tai eri oppiaineisiin. Itsesäätelykykyä opiskelijat puolestaan edistäisivät ennakoimalla, vaikuttamalla luokan toimintakulttuuriin, organisoimalla oppimistilannetta sekä antamalla oppilaalle mahdollisuuden rauhoittumiseen. Empatiakykyä ja kykyä asettua toisen asemaan haastateltavat edistäisivät pääasiassa herättämällä keskustelua tarinoiden ja erilaisten materiaalien avulla. Sosiaalisia taitoja voisi haastateltavien mielestä edistää ryhmätöiden, sekä pelien ja leikkien kautta. Haastateltavien mielestä oppilaiden ajatusten ja ideoiden ottaminen huomioon auttaa oppilasta kokemaan osallisuutta. Itsetunnon ja minäkuvan kehittymistä edisti haastateltavien mielestä aito kehuminen, osaamisen näkyväksi tuominen sekä monipuolinen palautteen antaminen. Suurin osa haastatelluista opiskelijoista koki omat valmiutensa edistää oppilaiden sosioemotionaaliseen kompetenssiin liittyviä taitoja jokseenkin hyviksi. Toisaalta kaksi opiskelijaa piti omia valmiuksiaan jokseenkin riittämättöminä.