"Väkivallan uhka on aina läsnä" : tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemasta asiakasväkivallasta
Koivuluhta, Elena (2021-05-17)
"Väkivallan uhka on aina läsnä" : tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemasta asiakasväkivallasta
Koivuluhta, Elena
(17.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030872
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052030872
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemaa asiakasväkivaltaa, väkivallan vaikutuksia työhyvinvointiin sekä asiakasväkivallan ennaltaehkäisyä ja jälkikäsittelyä ja niiden vaikutuksia sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden kokemuksia asiakasväkivallan vaikutuksista työhyvinvointiin sekä sitä, miten työntekijät ja työyhteisö ennaltaehkäisevät ja käsittelevät asiakasväkivaltaa ja sen uhkaa. Tämän lisäksi käsittelen tutkimuksessa sitä, minkälainen vaikutus asiakasväkivallan käsittelyllä tai sen käsittelemättä jättämisellä on työntekijöiden työssä jaksamiseen ja, missä sosiaalityöntekijät paikantavat kehityksen kohteita asiakasväkivallan käsittelyyn ja työturvallisuuteen liittyen.
Aineisto koostuu kolmen kunnan/kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kahdeksasta kirjoituspyynnön avulla saadusta kirjoitelmasta sekä yhdestä haastattelusta, jotka on kerätty 12/2020–02/2021 välisenä aikana. Vastaajakunta on rajattu niihin lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin, jotka ovat joko itse työssään kokeneet tai vastaavasti todistaneet kollegan kokemaa asiakasväkivaltaa tai sen uhkaa. Tutkielma on teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston luokittelussa analyysiin muodostui neljä pääluokkaa, jotka ovat sosiaalityöntekijöiden väkivaltakokemukset, väkivaltatilanteiden herättämät tunteet, väkivaltatilanteisiin puuttuminen ja sosiaalityöntekijöiden paikantamat kehityskohteet työturvallisuudessa. Tutkimuksen analyysissä on hyödynnetty aiemmassa teoriatiedossa hahmottuneita käsitteitä, kuten ammatillista habitusta.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että erityisesti henkinen väkivalta ja uhkailu ovat lastensuojelutyön arjessa yleisiä. Asiakasväkivalta herätti usein ahdistuneisuutta, stressiä ja haluttomuutta työskennellä väkivaltaa käyttäneen asiakkaan kanssa. Henkinen väkivalta ja väkivallalla uhkailu koettiin usein jopa kuormittavampana kuin suoranainen fyysinen väkivalta. Väkivallasta heränneet kielteiset tunteet herättivät pitkään jatkuneena uupumusta. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikutti merkittävällä tavalla se, miten asiakasväkivalta otettiin puheeksi työyhteisössä. Ne sosiaalityöntekijät, jotka kokivat, että väkivaltaa ennaltaehkäistään ja käsitellään työyhteisössä, kokivat kuormittuneisuutta vähemmässä määrin kuin ne työntekijät, jotka kokivat jäävänsä yksin väkivaltatilanteiden käsittelyssä. Sosiaalityöntekijät paikansivat kehitystarvetta erityisesti työntekijöiden omien ajatusmallien ja ammatillisen habituksen muovaamisessa kohti työturvallisempaa ajatusmallia.
Aineisto koostuu kolmen kunnan/kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kahdeksasta kirjoituspyynnön avulla saadusta kirjoitelmasta sekä yhdestä haastattelusta, jotka on kerätty 12/2020–02/2021 välisenä aikana. Vastaajakunta on rajattu niihin lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin, jotka ovat joko itse työssään kokeneet tai vastaavasti todistaneet kollegan kokemaa asiakasväkivaltaa tai sen uhkaa. Tutkielma on teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston luokittelussa analyysiin muodostui neljä pääluokkaa, jotka ovat sosiaalityöntekijöiden väkivaltakokemukset, väkivaltatilanteiden herättämät tunteet, väkivaltatilanteisiin puuttuminen ja sosiaalityöntekijöiden paikantamat kehityskohteet työturvallisuudessa. Tutkimuksen analyysissä on hyödynnetty aiemmassa teoriatiedossa hahmottuneita käsitteitä, kuten ammatillista habitusta.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että erityisesti henkinen väkivalta ja uhkailu ovat lastensuojelutyön arjessa yleisiä. Asiakasväkivalta herätti usein ahdistuneisuutta, stressiä ja haluttomuutta työskennellä väkivaltaa käyttäneen asiakkaan kanssa. Henkinen väkivalta ja väkivallalla uhkailu koettiin usein jopa kuormittavampana kuin suoranainen fyysinen väkivalta. Väkivallasta heränneet kielteiset tunteet herättivät pitkään jatkuneena uupumusta. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikutti merkittävällä tavalla se, miten asiakasväkivalta otettiin puheeksi työyhteisössä. Ne sosiaalityöntekijät, jotka kokivat, että väkivaltaa ennaltaehkäistään ja käsitellään työyhteisössä, kokivat kuormittuneisuutta vähemmässä määrin kuin ne työntekijät, jotka kokivat jäävänsä yksin väkivaltatilanteiden käsittelyssä. Sosiaalityöntekijät paikansivat kehitystarvetta erityisesti työntekijöiden omien ajatusmallien ja ammatillisen habituksen muovaamisessa kohti työturvallisempaa ajatusmallia.