Tapaustutkimus varhaiskasvatusikäisten kaksikielisten lasten suomen kielen osaamisesta ja kielellisestä viriketoiminnasta
Masalin, Eeva; Tähkäpää, Ekaterina (2021-04-21)
Tapaustutkimus varhaiskasvatusikäisten kaksikielisten lasten suomen kielen osaamisesta ja kielellisestä viriketoiminnasta
(21.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131005
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131005
Tiivistelmä
Tässä tapaustutkimuksessa tarkastelimme yhdentoista viisi- ja kuusivuotiaiden lasten suomen kielen kehitystä suomalais-venäläisessä päiväkodissa. Tavoitteena oli selvittää, miten lasten suomen kielen taito kehittyi kolmessa kuukaudessa ja millaisia huomioita esiopettaja sekä yksikön pedagoginen opettaja ovat tehneet koko ryhmässä tapahtuvista muutoksista.
Tarkoituksenamme oli kuvata lasten suomen kielitaidon kehitystä lyhyen tutkimusjakson aikana. Tutkimme tulkittavaa kohdetta menetelmätriangulaatiolla, jossa keräsimme tietoa usealla eri metodilla: kielitestillä, päiväkirjamerkinnöillä ja kyselyllä. Lasten kielitaidon kehitystä mitattiin Lumiukko-testillä tutkimusjakson alussa sekä lopussa. Mittaukset suoritti ryhmän esiopettaja. Mittausten välissä opettaja kirjasi päiväkirjaan tekemiään huomioita lasten ja ryhmän kielitaidosta. Tutkimusjakson jälkeen kartoitimme kyselylomakkeella esiopettajan sekä päiväkodin pedagogisen johtajan tekemiä havaintoja ryhmässä tapahtuneista mahdollisista muutoksista.
Lumiukko-testin tulosten perusteella tarkempaan kielitaidon muutoksen analyysiin valikoitui viisi yhdestätoista lapsesta. Aineiston analysoinnissa käytimme kielitaidon määrittelyn apuna teorialähtöistä analyysiä. Teorian muodostimme aiemmista tutkimuksista, joissa oli tutkittu kaksikielisten lasten kielitaidon kehitystä. Analysoimme esiopettajan ja pedagogisen johtajan kyselylomakkeeseen kirjaamia havaintoja sekä esiopettajan tekemiä päiväkirjamerkintöjä käyttämällä aineistolähtöistä analyysia. Kielitestausten välissä ryhmän rutiineihin lisättiin suomen kielen harjoituksia, jotka muodostuivat loruista sekä useammasta lauta- ja korttipelistä. Harjoitukset keskittyivät vahvistamaan kielitestin mittaamien kielellisten osa-alueiden taitoja. Myös vanhempia osallistettiin. Heidän tehtävänään oli harjoitella kotona loruja lasten kanssa.
Lasten kielitaito, sanavarasto sekä puheen tuottaminen etenivät odotetusti tutkimusjakson aikana. Lasten rohkeus käyttää suomen kieltä ja kielenkäyttötilanteet lisääntyivät, jolloin myös lasten altistus kielelle lisääntyi. Myös vanhempien osallisuus vaikutti. Ensinnäkin yhteistyö vanhempien ja päiväkodin kanssa lisääntyi, ja toisekseen vanhempien mielenkiinto myös lasten suomen kieltä kohtaan lisääntyi. Henkilökunta kiinnitti lasten kielitaitoon aiempaa enemmän huomiota, ja kieleen keskittyvä pedagogiikka lisääntyi koko talon tasolla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten kielitaidon tietoinen tukeminen vaikuttaa positiivisesti yksilöihin, ryhmään, päiväkotiin sekä perheisiin. Tutkimus on linjassa aiempien tutkimusten kanssa.
Tarkoituksenamme oli kuvata lasten suomen kielitaidon kehitystä lyhyen tutkimusjakson aikana. Tutkimme tulkittavaa kohdetta menetelmätriangulaatiolla, jossa keräsimme tietoa usealla eri metodilla: kielitestillä, päiväkirjamerkinnöillä ja kyselyllä. Lasten kielitaidon kehitystä mitattiin Lumiukko-testillä tutkimusjakson alussa sekä lopussa. Mittaukset suoritti ryhmän esiopettaja. Mittausten välissä opettaja kirjasi päiväkirjaan tekemiään huomioita lasten ja ryhmän kielitaidosta. Tutkimusjakson jälkeen kartoitimme kyselylomakkeella esiopettajan sekä päiväkodin pedagogisen johtajan tekemiä havaintoja ryhmässä tapahtuneista mahdollisista muutoksista.
Lumiukko-testin tulosten perusteella tarkempaan kielitaidon muutoksen analyysiin valikoitui viisi yhdestätoista lapsesta. Aineiston analysoinnissa käytimme kielitaidon määrittelyn apuna teorialähtöistä analyysiä. Teorian muodostimme aiemmista tutkimuksista, joissa oli tutkittu kaksikielisten lasten kielitaidon kehitystä. Analysoimme esiopettajan ja pedagogisen johtajan kyselylomakkeeseen kirjaamia havaintoja sekä esiopettajan tekemiä päiväkirjamerkintöjä käyttämällä aineistolähtöistä analyysia. Kielitestausten välissä ryhmän rutiineihin lisättiin suomen kielen harjoituksia, jotka muodostuivat loruista sekä useammasta lauta- ja korttipelistä. Harjoitukset keskittyivät vahvistamaan kielitestin mittaamien kielellisten osa-alueiden taitoja. Myös vanhempia osallistettiin. Heidän tehtävänään oli harjoitella kotona loruja lasten kanssa.
Lasten kielitaito, sanavarasto sekä puheen tuottaminen etenivät odotetusti tutkimusjakson aikana. Lasten rohkeus käyttää suomen kieltä ja kielenkäyttötilanteet lisääntyivät, jolloin myös lasten altistus kielelle lisääntyi. Myös vanhempien osallisuus vaikutti. Ensinnäkin yhteistyö vanhempien ja päiväkodin kanssa lisääntyi, ja toisekseen vanhempien mielenkiinto myös lasten suomen kieltä kohtaan lisääntyi. Henkilökunta kiinnitti lasten kielitaitoon aiempaa enemmän huomiota, ja kieleen keskittyvä pedagogiikka lisääntyi koko talon tasolla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten kielitaidon tietoinen tukeminen vaikuttaa positiivisesti yksilöihin, ryhmään, päiväkotiin sekä perheisiin. Tutkimus on linjassa aiempien tutkimusten kanssa.