”Ja orkesteri soi taiwaallisen puhtaasti” : Georg ja Sigrid Schnéevoigtin henkilöarkiston muodostuminen ja moniäänisyys 1800–1900-lukujen vaihteen musiikkikulttuurissa
Liimatta, Suvi (2021-04-25)
”Ja orkesteri soi taiwaallisen puhtaasti” : Georg ja Sigrid Schnéevoigtin henkilöarkiston muodostuminen ja moniäänisyys 1800–1900-lukujen vaihteen musiikkikulttuurissa
(25.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131134
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131134
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut kapellimestari Georg Schnéevoigtin (1872–1947) ja pianotaiteilija Sigrid Schnéevoigtin (1878–1953) henkilöarkistoa. Tutkin heidän taiteilijaelämästään jäljelle jääneitä lähteitä Schnéevoigt-kokoelmassa, jota säilytetään Sibelius-museon arkistossa. Schnéevoigt-kokoelma on tutkielmani kohde, ja tutkimuksen tarkoituksena on kokoelmalähtöisesti tarkastella sitä, minkälainen juuri tämä arkistokokoelma on.
Schnéevoigt-kokoelmaa tutkin osana arkistotieteellistä tutkimuskenttää ja arkistoteoriaa, joka ymmärtää henkilöarkistojen luonteen ja tutkimusarvon laajasti. Tutkin Schnéevoigt-kokoelman muodostumista sen sisältämän aineiston, rakenteen ja lahjoitustaustan kautta. Schnéevoigt-kokoelman paperiaineistoa tarkastelemalla henkilöarkiston luonne avautuu tavalla, jolla se esittää henkilönsä yksilöllisinä, persoonallisina ja vuorovaikutteisina suhteessa oman elämänsä ja elinympäristönsä kulkuun. Käsitän Schnéevoigtien henkilöarkiston siten moniäänisenä. Henkilöarkisto on historiallisista lähteistä koostuva sosiaalinen rakennelma, jossa näkyvät ajan kulttuuriin kuuluvat ilmiöt ja murroskohdat.
Henkilöarkistojen muodostumisen kannalta olennainen tekijä on aineiston lahjoittaja, jonka toiminta ja motivaatio vaikuttavat siihen, miten yksityisomistuksessa olleet arkistoaineistot säilyvät. Schnéevoigt-kokoelma on lahjoitusprosessin kautta vastaanotettu Sibelius-museoon ja liitetty osaksi laajempaa Suomen musiikkihistoriallista kontekstia. Muodostuminen, arkiston järjestäminen ja säilyttäminen tapahtuvat pitkäjänteisesti. Moniäänisyyden näkökulmasta henkilöarkisto sisältää laajempia ominaisuuksia, joiden syntymisen taustalla on yksilön elämän erilaiset toiminnan muodot. Julkisen taiteilijaelämän, suomalaisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin kontekstissa muodostuvat lähteet ilmentävät kehityssuuntia, jotka olivat vallitsevia ajan taidemusiikkikulttuurissa.
Tutkielmani perusteella henkilöarkisto on monikerroksinen sijaintipaikka yksilön elämän lähteille, jotka voivat olla hyvin yksityisiä, kerronnallisia ja tunnepitoisia. Schnéevoigt-kokoelma – kuten monet henkilöarkistot – sisältävät muutakin kuin faktapohjaista tietoa kohdehenkilöistään. Henkilöarkistojen tutkimus osoittaa, kuinka monitulkintaisia arkistokokoelmat ovat. Historiantutkimuksen lähdeaineistoina henkilöarkistojen luonteen ymmärrys täydentyy kiinnittämällä huomiota kokoelmien omaan historiaan: lahjoittajataustaan, muodostumisen vaiheisiin sekä kokoelman säilytyspaikkaan.
Schnéevoigt-kokoelmaa tutkin osana arkistotieteellistä tutkimuskenttää ja arkistoteoriaa, joka ymmärtää henkilöarkistojen luonteen ja tutkimusarvon laajasti. Tutkin Schnéevoigt-kokoelman muodostumista sen sisältämän aineiston, rakenteen ja lahjoitustaustan kautta. Schnéevoigt-kokoelman paperiaineistoa tarkastelemalla henkilöarkiston luonne avautuu tavalla, jolla se esittää henkilönsä yksilöllisinä, persoonallisina ja vuorovaikutteisina suhteessa oman elämänsä ja elinympäristönsä kulkuun. Käsitän Schnéevoigtien henkilöarkiston siten moniäänisenä. Henkilöarkisto on historiallisista lähteistä koostuva sosiaalinen rakennelma, jossa näkyvät ajan kulttuuriin kuuluvat ilmiöt ja murroskohdat.
Henkilöarkistojen muodostumisen kannalta olennainen tekijä on aineiston lahjoittaja, jonka toiminta ja motivaatio vaikuttavat siihen, miten yksityisomistuksessa olleet arkistoaineistot säilyvät. Schnéevoigt-kokoelma on lahjoitusprosessin kautta vastaanotettu Sibelius-museoon ja liitetty osaksi laajempaa Suomen musiikkihistoriallista kontekstia. Muodostuminen, arkiston järjestäminen ja säilyttäminen tapahtuvat pitkäjänteisesti. Moniäänisyyden näkökulmasta henkilöarkisto sisältää laajempia ominaisuuksia, joiden syntymisen taustalla on yksilön elämän erilaiset toiminnan muodot. Julkisen taiteilijaelämän, suomalaisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin kontekstissa muodostuvat lähteet ilmentävät kehityssuuntia, jotka olivat vallitsevia ajan taidemusiikkikulttuurissa.
Tutkielmani perusteella henkilöarkisto on monikerroksinen sijaintipaikka yksilön elämän lähteille, jotka voivat olla hyvin yksityisiä, kerronnallisia ja tunnepitoisia. Schnéevoigt-kokoelma – kuten monet henkilöarkistot – sisältävät muutakin kuin faktapohjaista tietoa kohdehenkilöistään. Henkilöarkistojen tutkimus osoittaa, kuinka monitulkintaisia arkistokokoelmat ovat. Historiantutkimuksen lähdeaineistoina henkilöarkistojen luonteen ymmärrys täydentyy kiinnittämällä huomiota kokoelmien omaan historiaan: lahjoittajataustaan, muodostumisen vaiheisiin sekä kokoelman säilytyspaikkaan.