Likvidaatiokonkurssin torjuminen maksukyvyttömyysdirektiivin tavoitteena
Taskila, Samuli (2021-05-18)
Likvidaatiokonkurssin torjuminen maksukyvyttömyysdirektiivin tavoitteena
(18.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131010
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131010
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tarjota kattava esitys siitä, millaisia keskeisiä muutoksia maksukyvyttömyysdirektiivin 2019/1023 täytäntöönpano vaatii kansalliseen yrityssaneerausjärjestelmään. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti yrityssaneerauslakiin vaadittaviin muutoksiin de lege ferenda -näkökulmasta. Huomiota kiinnitetään myös Suomessa vallitsevaan yrityssaneeraustapaan sekä siihen vaadittaviin muutoksiin. Esiin nostetaan myös muita yrityssaneerauslain epäkohtia, vaikka maksukyvyttömyysdirektiivin implementointi ei vaatisikaan niihin suoranaisia muutoksia. Erityistä huomiota kiinnitetään niin kutsuttuun velkakonversioon, eli debt-to-equity swap -järjestelmään.
Maksukyvyttömyysdirektiiviä voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvin yleisluontoisena, sekä jäsenvaltioille runsaasti harkinnanvaltaa jättävänä sääntelykokonaisuutena. Kyseessä on niin kutsuttu minimiharmonisointi, jonka käytännön vaikutukset jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädäntöihin jäävät nähtäväksi. Minimiharmonisoinnin vaatimuksesta huolimatta Suomen tulisi kuitenkin nähdä maksukyvyttömyysdirektiivin implementointi mahdollisuutena korjata yrityssaneerauslaissa ja käytännön saneerauskäytännössä ilmenneet ongelmakohdat.
Tutkimuksen mukaan keskeisimpinä ongelmakohtina yrityssaneerauslaissa ja saneerauskäytännössä ovat erityisesti i) vinoutunut käsitys saneerausmenettelyn toimivuudesta; ii) todellisten saneeraustoimenpiteiden puute; iii) hakuprosessiin liittyvät ongelmakohdat; sekä iv) kokonaisprosessiin liittyvät ongelmat. Lisäksi ongelmina voitaneen jossain määrin pitää liiallista tuomioistuinkeskeisyyttä sekä kokonaisprosessin ja erityisesti saneerauksen välivaiheen pitkää kestoa. Myös valvojien hampaattomuus on omiaan aiheuttamaan ongelmia menettelyn toteuttamisvaiheessa.
Maksukyvyttömyysdirektiivin keskeisimmät vaatimukset Suomen yrityssaneerauslain ongelmakohtien korjaamisen kannalta liittyvät niin kutsuttuihin varhaisvaroitusvälineisiin, uudelleenjärjestelypuitteiden saatavuuteen sekä täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseen. Tutkimuksen mukaan maksukyvyttömyysdirektiivin implementoinnin yhteydessä Suomen tulisikin ottaa käsittelyyn sääntely niin kutsutusta puhtaasta selvitysrauhoitusajasta sekä velkakonversiosta. Lisäksi saneerauksenvaraisia ehtoja sekä saneerausmenettelyn perusteella tapahtuvaa ennakoitua sopimusrikkomusta koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää, minkä yhteydessä myös velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 3 a §:n mukaisen etuoikeuden ulottaminen niin kutsutun välivaiheen aikana syntyneisiin saataviin tullee harkittavaksi.
Maksukyvyttömyysdirektiiviä voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvin yleisluontoisena, sekä jäsenvaltioille runsaasti harkinnanvaltaa jättävänä sääntelykokonaisuutena. Kyseessä on niin kutsuttu minimiharmonisointi, jonka käytännön vaikutukset jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädäntöihin jäävät nähtäväksi. Minimiharmonisoinnin vaatimuksesta huolimatta Suomen tulisi kuitenkin nähdä maksukyvyttömyysdirektiivin implementointi mahdollisuutena korjata yrityssaneerauslaissa ja käytännön saneerauskäytännössä ilmenneet ongelmakohdat.
Tutkimuksen mukaan keskeisimpinä ongelmakohtina yrityssaneerauslaissa ja saneerauskäytännössä ovat erityisesti i) vinoutunut käsitys saneerausmenettelyn toimivuudesta; ii) todellisten saneeraustoimenpiteiden puute; iii) hakuprosessiin liittyvät ongelmakohdat; sekä iv) kokonaisprosessiin liittyvät ongelmat. Lisäksi ongelmina voitaneen jossain määrin pitää liiallista tuomioistuinkeskeisyyttä sekä kokonaisprosessin ja erityisesti saneerauksen välivaiheen pitkää kestoa. Myös valvojien hampaattomuus on omiaan aiheuttamaan ongelmia menettelyn toteuttamisvaiheessa.
Maksukyvyttömyysdirektiivin keskeisimmät vaatimukset Suomen yrityssaneerauslain ongelmakohtien korjaamisen kannalta liittyvät niin kutsuttuihin varhaisvaroitusvälineisiin, uudelleenjärjestelypuitteiden saatavuuteen sekä täytäntöönpanotoimien keskeyttämiseen. Tutkimuksen mukaan maksukyvyttömyysdirektiivin implementoinnin yhteydessä Suomen tulisikin ottaa käsittelyyn sääntely niin kutsutusta puhtaasta selvitysrauhoitusajasta sekä velkakonversiosta. Lisäksi saneerauksenvaraisia ehtoja sekä saneerausmenettelyn perusteella tapahtuvaa ennakoitua sopimusrikkomusta koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää, minkä yhteydessä myös velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 3 a §:n mukaisen etuoikeuden ulottaminen niin kutsutun välivaiheen aikana syntyneisiin saataviin tullee harkittavaksi.