Neljäsluokkalaisten kokemuksia melusta, puheen kuulemisesta ja keskittymisestä akustoidussa ja tavanomaisessa luokassa
Lindberg, Mikko (2021-05-06)
Neljäsluokkalaisten kokemuksia melusta, puheen kuulemisesta ja keskittymisestä akustoidussa ja tavanomaisessa luokassa
(06.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052130999
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052130999
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin neljäsluokkalaisten kokemuksia melusta, puheen kuulemisesta sekä keskittymisestä tavanomaisessa luokkatilassa sekä luokkatilassa, jonka akustiikkaa on pyritty parantamaan. Aihetta on tärkeä tutkia siksi, että perusopetuksessa tulisi käyttää yhä enemmän yhteisöllisiä ja toiminnallisia työtapoja, jotka aiheuttavat usein paljon ääntä. Jo nyt toiminnasta aiheutuva melu nousee kuitenkin perusopetuksen luokissa usein niin korkeaksi, että se heikentää oppimista ja hyvinvointia.
Aineisto kerättiin varsinaissuomalaisessa koulussa tammikuussa 2021. Tutkimukseen osallistui kaksi ryhmää neljäsluokkalaisia (N=38). Toisen ryhmän luokka oli nk. demoluokka, jonka akustiikkaan oli tehty huomattavia muutoksia mm. pehmeitä akustoivia materiaaleja lisäämällä. Toinen ryhmä opiskeli hyvin tavanomaisessa luokkatilassa eli verrokkiluokassa. Kahden viikon tutkimusjakson aikana molemmat ryhmät vastasivat kyselyihin, joilla selvitettiin kokemuksia melun ja eri melun lähteiden häiritsevyydestä, puheen kuulemisesta, keskittymisestä ja parhaista ja huonoimmista puolista sekä suurimmista häiriötekijöistä luokissa. Näitä asioita tutkittiin yleisesti molemmissa luokissa sekä eri aktiviteeteilla eli työtavoilla, joiden oletettiin aiheuttavan eri määrän melua. Aktiviteetit olivat 1. hiljainen työskentely, 2. yksi ihminen puhuu, 3. pari- tai ryhmätyö ja 4. toiminnallinen työskentely.
Tutkimuksen mukaan demoluokassa opiskelleet oppilaat pitivät melua yleisesti vähemmän häiritsevänä kuin verrokkiluokassa opiskelleet. Toisten oppilaiden puhetta piti demoluokassa opiskelleista oppilaista häiritsevänä 15 % ja verrokkiluokassa opiskelleista 65 %. Kysyttäessä parhaita ja huonoimpia puolia sekä suurimpia häiriötekijöitä luokissa nousi verrokkiluokan oppilaiden vastauksissa melu ja työrauhan puute selkeästi suurimmaksi teemaksi sekä huonoimpien puolien että suurimpien häiriötekijöiden kohdalla. Demoluokan oppilaiden vastauksista mikään yksittäinen teema ei noussut merkittäväksi huonoksi puoleksi tai häiriötekijäksi. Kun tarkasteltiin melun ja keskittymisen kokemuksia eri aktiviteeteilla, demoluokassa melu koettiin keskimäärin hieman vähemmän häiritseväksi ja
keskittyminen helpommaksi, mutta erot luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisesti suurempia äänekkäimmiksi oletetuilla aktiviteeteilla.
Tuloksista voidaan päätellä, että todennäköisesti tässä tutkimuksessa käytetyn demoluokan akustiikkaa on onnistuttu parantamaan ja luokassa melu häiritsee tavanomaista luokkaa vähemmän. Jatkossa aihetta tulisi tutkia yhä vahvemmin käytettävien työtapojen näkökulmasta ja niin, että kaikki muuttujat (esim. oppilasryhmien ja opettajien erot) fyysistä tilaa lukuun ottamatta pystyttäisiin sulkemaan mahdollisimman hyvin pois. Kyselyillä kerättävän aineiston lisäksi luokissa tulisi mitata oppituntien aikaisia äänitasoja eri työtavoilla myös objektiivisesti.
Aineisto kerättiin varsinaissuomalaisessa koulussa tammikuussa 2021. Tutkimukseen osallistui kaksi ryhmää neljäsluokkalaisia (N=38). Toisen ryhmän luokka oli nk. demoluokka, jonka akustiikkaan oli tehty huomattavia muutoksia mm. pehmeitä akustoivia materiaaleja lisäämällä. Toinen ryhmä opiskeli hyvin tavanomaisessa luokkatilassa eli verrokkiluokassa. Kahden viikon tutkimusjakson aikana molemmat ryhmät vastasivat kyselyihin, joilla selvitettiin kokemuksia melun ja eri melun lähteiden häiritsevyydestä, puheen kuulemisesta, keskittymisestä ja parhaista ja huonoimmista puolista sekä suurimmista häiriötekijöistä luokissa. Näitä asioita tutkittiin yleisesti molemmissa luokissa sekä eri aktiviteeteilla eli työtavoilla, joiden oletettiin aiheuttavan eri määrän melua. Aktiviteetit olivat 1. hiljainen työskentely, 2. yksi ihminen puhuu, 3. pari- tai ryhmätyö ja 4. toiminnallinen työskentely.
Tutkimuksen mukaan demoluokassa opiskelleet oppilaat pitivät melua yleisesti vähemmän häiritsevänä kuin verrokkiluokassa opiskelleet. Toisten oppilaiden puhetta piti demoluokassa opiskelleista oppilaista häiritsevänä 15 % ja verrokkiluokassa opiskelleista 65 %. Kysyttäessä parhaita ja huonoimpia puolia sekä suurimpia häiriötekijöitä luokissa nousi verrokkiluokan oppilaiden vastauksissa melu ja työrauhan puute selkeästi suurimmaksi teemaksi sekä huonoimpien puolien että suurimpien häiriötekijöiden kohdalla. Demoluokan oppilaiden vastauksista mikään yksittäinen teema ei noussut merkittäväksi huonoksi puoleksi tai häiriötekijäksi. Kun tarkasteltiin melun ja keskittymisen kokemuksia eri aktiviteeteilla, demoluokassa melu koettiin keskimäärin hieman vähemmän häiritseväksi ja
keskittyminen helpommaksi, mutta erot luokkien välillä eivät olleet johdonmukaisesti suurempia äänekkäimmiksi oletetuilla aktiviteeteilla.
Tuloksista voidaan päätellä, että todennäköisesti tässä tutkimuksessa käytetyn demoluokan akustiikkaa on onnistuttu parantamaan ja luokassa melu häiritsee tavanomaista luokkaa vähemmän. Jatkossa aihetta tulisi tutkia yhä vahvemmin käytettävien työtapojen näkökulmasta ja niin, että kaikki muuttujat (esim. oppilasryhmien ja opettajien erot) fyysistä tilaa lukuun ottamatta pystyttäisiin sulkemaan mahdollisimman hyvin pois. Kyselyillä kerättävän aineiston lisäksi luokissa tulisi mitata oppituntien aikaisia äänitasoja eri työtavoilla myös objektiivisesti.