Vapaaehtoiset ympäristösopimukset kiertotalouden edistäjänä : Case: Elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumus
Salo, Siiri (2021-05-13)
Vapaaehtoiset ympäristösopimukset kiertotalouden edistäjänä : Case: Elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumus
(13.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131022
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052131022
Tiivistelmä
Tämänhetkinen lineaarinen talousjärjestelmä on ongelmallinen erityisesti resurssien liiallisen kulutuksen vuoksi. Kiertotalous tarjoaa lineaariselle järjestelmälle vaihtoehtoisen mallin, jossa resursseja käytetään viisaammin. Yritysten on mahdollista siirtyä lineaarisesta järjestelmästä kiertotalouteen ekoinnovaatioiden avulla. Ekoinnovaatiot ovat innovaatioita, joiden avulla yritykset voivat säilyttää sellaisen taloudellisen suorituskyvyn, joka ei hidasta kestävän kehityksen toteutumista. Ekoinnovaatioiden syntymistä edistävät tietyt ajurit, joista tässä tutkielmassa paneudutaan tarkemmin ympäristöpolitiikan keinoihin, erityisesti vapaaehtoisiin ympäristösopimuksiin.
Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida vapaaehtoisten ympäristösopimusten kykyä edistää kiertotalouteen siirtymistä. Tutkielman empiirinen osio on toteutettu analysoimalla elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen liittyneitä yrityksiä. Elintarvikealan sitoumus on esimerkki vapaaehtoisesta ympäristösopimuksesta, ja se on ensimmäinen materiaalitehokkuuden sitoumus Suomessa. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisenä tutkimuksena, ja tutkielmaa varten haastateltiin kuuden elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen liittyneen yrityksen edustajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.
Tutkimustulosten perusteella kohdeyrityksillä oli erilaisia syitä liittyä elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen. Tulevaisuuden sääntelyyn varautuminen, oman esimerkin näyttäminen, yhteistyö, tunnistettavuus ja toimialan ryhmäpaine olivat tällaisia syitä sitoumukseen liittymiselle. Tutkielman perusteella sitoumuksen selkein hyöty kohdeyrityksille on aikaansaadusta ympäristötyöstä viestimisen helpottuminen. Selkein kustannus taas on sitoumusraportointi. Tutkielman löydösten perusteella vapaaehtoinen ympäristösopimus voi saada aikaan kolmen tyyppisiä ekoinnovaatioita: eko-tuoteinnovaatioita, eko-prosessi-innovaatioita ja organisatorisia ekoinnovaatioita. Tutkielman perusteella ei kuitenkaan voida suoraan todeta, että aikaansaadut ekoinnovaatiot olisivat ainoastaan materiaalitehokkuuden sitoumuksen ansiota. Yritysten kiertotaloustekeminen on useamman tekijän summa, joista materiaalitehokkuuden sitoumus on yksi osatekijä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida vapaaehtoisten ympäristösopimusten kykyä edistää kiertotalouteen siirtymistä. Tutkielman empiirinen osio on toteutettu analysoimalla elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen liittyneitä yrityksiä. Elintarvikealan sitoumus on esimerkki vapaaehtoisesta ympäristösopimuksesta, ja se on ensimmäinen materiaalitehokkuuden sitoumus Suomessa. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisenä tutkimuksena, ja tutkielmaa varten haastateltiin kuuden elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen liittyneen yrityksen edustajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.
Tutkimustulosten perusteella kohdeyrityksillä oli erilaisia syitä liittyä elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen. Tulevaisuuden sääntelyyn varautuminen, oman esimerkin näyttäminen, yhteistyö, tunnistettavuus ja toimialan ryhmäpaine olivat tällaisia syitä sitoumukseen liittymiselle. Tutkielman perusteella sitoumuksen selkein hyöty kohdeyrityksille on aikaansaadusta ympäristötyöstä viestimisen helpottuminen. Selkein kustannus taas on sitoumusraportointi. Tutkielman löydösten perusteella vapaaehtoinen ympäristösopimus voi saada aikaan kolmen tyyppisiä ekoinnovaatioita: eko-tuoteinnovaatioita, eko-prosessi-innovaatioita ja organisatorisia ekoinnovaatioita. Tutkielman perusteella ei kuitenkaan voida suoraan todeta, että aikaansaadut ekoinnovaatiot olisivat ainoastaan materiaalitehokkuuden sitoumuksen ansiota. Yritysten kiertotaloustekeminen on useamman tekijän summa, joista materiaalitehokkuuden sitoumus on yksi osatekijä.