Naisten kokemuksia päihdehuollosta : kategoria-analyysi päihteitä käyttävien naisten tuottamasta naiseudesta

Abstract

Olen tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellut sitä, millaisia naiseuden kategorioita päihteitä käyttävät naiset tuottavat. Näiden kategorioiden avulla olen tutkinut sitä, mitä naisten kanssa tehtävä päihdetyö vaatii, ja onko suomalaisessa päihdepalvelujärjestelmässä jotakin sellaista, joka estää päihteitä käyttäviä naisia hakeutumasta avun piiriin. Oletukseni ryhtyessäni tekemään tätä tutkielmaa oli, että suomalainen päihdepalvelujärjestelmä vastaa nykypäivänäkin enemmän miesten tarpeisiin, sillä päihteiden käyttö mielletään yhä edelleen useimmin miesten ongelmaksi. Naisten kanssa tehtävä päihdetyö painottuu hyvin paljon myös äitiys- ja lapsinäkökulmaan. Naisten päihteiden käyttö on kuitenkin ollut jatkuvasti kasvussa, päihdekenttä monipuolistunut perinteisestä alkoholin käytöstä ja tarve nimenomaan naisten tarpeisiin vastaaville palveluille on suuri. Naisten kanssa tehtävää päihdetyötä ja naiserityistä työotetta on tutkittu melko vähän, vaikka aihe on ollut viime vuosina pinnalla. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka metodologisena viitekehyksenä toimii kategoria-analyysi. Kategoria-analyysi pohjautuu etnometodologiaan ja sosiaaliseen konstruktionismiin. Kategoriat ovat läsnä kaikkialla ja ymmärrämme ympärillämme olevan mailman kategorioiden avulla. Kategoria-analyysi on mahdollistanut tutkielmassani paitsi naiseuden kategorioiden tarkastelun päihteitä käyttävien naisten omasta näkökulmasta, mutta myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä vuosina 2004–2020 kirjoitetusta kotimaisesta tieteellisestä artikkelista ja väitöskirjasta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuusteoria. Sukupuolen performatiivisuusteoria käsittää sukupuolen performatiivina, jota tuotetaan jatkuvasti uudelleen erilaisilla teoilla ja toistoteoilla, joita kutsutaan performatiiveiksi. Sukupuolen performatiivisuusteorian mukaan sukupuoli muodostuu diskursiivisesti vuorovaikutuksessa, eikä sitä voida erottaa kulttuurista ja vallitsevista valtarakenteista. Performatiivisuusteoria ei tee eroa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen välille. Tämän teoreettisen viitekehyksen avulla olen tarkastellut aineistostani päihteitä käyttävien naisten omia kuvauksia ja kertomuksia omasta naiseudestaan. Performatiivisuusteoria käsittää myös esimerkiksi liikkeen ja vaatetuksen, mutta oma tutkielmani painottuu nimenomaan kielellisten performatiivien tarkasteluun. Olen poiminut aineistosta viisi naiseuden kategoriaa, joiden kautta olen tarkastellut sitä, mitä naisten kanssa tehtävä päihdetyö vaatii ja mitkä tekijät vaikeuttavat naisten palvelujen piiriin hakeutumista. Nämä viisi kategoriaa ovat koettu ja tehty väkivalta, äitiys ja suhteet lapsiin; mielenterveys, psyykkiset ongelmat ja oma identiteetti, parisuhde ja seksuaalisuus sekä sosiaaliset suhteet. Keskeisten tulosten mukaan päihteitä käyttävien naisten avun hakemisen esteenä on omasta päihteiden käytösstä johtuva häpeä. Päihteitä käyttävät naiset kokevat epäonnistuneensa niissä kriteereissä, joita liitetään hyvään naiseuteen. Naiseus on edelleen vahvasti ulkopuolelta kulttuurisesti määriteltyä, eivätkä päihteitä käyttävät naiset sovellu näihin raameihin. Päihteitä käyttävät naiset eivät määritelleet itseään ainoastaan päihteiden käyttäjiksi. Naisten kanssa tehtävä päihdetyö vaatii sellaista kokonaisvaltaista kohtaamista, joka ottaa huomioon naisen elämän kaikki osa-alueet. Päihteitä käyttävien naisten omasta naiseudestaan kokema häpeä näyttäytyi vahvimpana tekijänä estämässä avun hakemista. Kynnys hakeutua palvelujen piiriin on suuri ilman tarvittavia matalan kynnyksen palveluja.