Kehityksellisen verbaalisen dyspraksian ja kehityksellisen kielihäiriön komorbiditeetti 3–6-vuotiailla yksikielisillä lapsilla
Koskelainen, Sonja (2021-05-18)
Kehityksellisen verbaalisen dyspraksian ja kehityksellisen kielihäiriön komorbiditeetti 3–6-vuotiailla yksikielisillä lapsilla
(18.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052431324
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052431324
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, kuinka suuri on kehityksellisen verbaalisen dyspraksian esiintyvyys yksikielisillä 3–6 lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Lisäksi tavoitteena on selvittää, eroavatko häiriöryhmät (dyspraksia-ryhmä ja muut kielihäiriöiset) toisistaan puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Kehityksellinen verbaalinen dyspraksia on perinteisesti määritelty puheen motorisen sarjoittamisen vaikeudeksi ja kehityksellinen kielihäiriö laajemmaksi kielelliseksi häiriöksi. Häiriöillä on kuitenkin paljon yhteisiä ja erottavia piirteitä ja niiden komorbiditeetti on yleistä, minkä vuoksi häiriöiden erotusdiagnostiikka on haastavaa. Tutkielman tavoite on lisätä tietoa häiriöiden komorbiditeetista sekä yhteisistä ja erottavista piirteistä ja helpottaa siten häiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja kuntoutuksen kohdentamista.
Tutkielman aineisto on osa Helsingin pitkittäisen SLI (HelSLI) -tutkimuksen aineistoa (Laasonen ym., 2018). Tutkittavat rekrytoitiin HUS foniatrian yksikön asiakkaiden joukosta. Aineisto koostuu seurannan ensimmäisten mittauskertojen tuloksista vuosilta 2013–2015. Lopullinen otoskoko oli 58. Tutkittavien kielellisiä taitoja arvioitiin useilla eri menetelmillä tuottamisen ja ymmärtämisen osa-alueilla. Tutkielmaan sovellettiin MPT-menetelmää (Maximum performance tasks) dyspraksian piirteiden arvioimisessa (Thoonen ym., 1999). Dyspraksia-diagnoosin saaneiden prosenttiosuus laskettiin koko otoksesta ja tilastollisin menetelmin tutkittiin ryhmien (dyspraksia ja muut) eroja puheen ymmärtämisen (reseptiivinen kieli ja kompleksi kieli) ja puheen tuottamisen (ekspressiivinen kieli ja fonologiatesti) tehtävissä.
Kehityksellistä verbaalista dyspraksiaa todettiin esiintyvän 63,8 prosentilla lapsista, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Ryhmät eivät eronneet toisistaan reseptiivisen, kompleksin tai ekspressiivisen kielen taidoissa eivätkä fonologiatestissä. Fonologiatesti osoittautui ekspressiivisen kielen tehtäviä yleisesti vaikeammaksi, minkä lisäksi fonologiatesti oli ekspressiivisen kielen tehtäviä vaikeampi erityisesti lapsille, joilla on kehityksellinen verbaalinen dyspraksia. Saadut tulokset antavat lisätietoa häiriöiden komorbiditeetista ja yhteisistä piirteistä: häiriöiden komorbiditeetti näyttää olevan tyypillistä ja häiriöillä saattaa olla enemmän yhteisiä piirteitä, kuin on kuviteltu.
Tutkielman aineisto on osa Helsingin pitkittäisen SLI (HelSLI) -tutkimuksen aineistoa (Laasonen ym., 2018). Tutkittavat rekrytoitiin HUS foniatrian yksikön asiakkaiden joukosta. Aineisto koostuu seurannan ensimmäisten mittauskertojen tuloksista vuosilta 2013–2015. Lopullinen otoskoko oli 58. Tutkittavien kielellisiä taitoja arvioitiin useilla eri menetelmillä tuottamisen ja ymmärtämisen osa-alueilla. Tutkielmaan sovellettiin MPT-menetelmää (Maximum performance tasks) dyspraksian piirteiden arvioimisessa (Thoonen ym., 1999). Dyspraksia-diagnoosin saaneiden prosenttiosuus laskettiin koko otoksesta ja tilastollisin menetelmin tutkittiin ryhmien (dyspraksia ja muut) eroja puheen ymmärtämisen (reseptiivinen kieli ja kompleksi kieli) ja puheen tuottamisen (ekspressiivinen kieli ja fonologiatesti) tehtävissä.
Kehityksellistä verbaalista dyspraksiaa todettiin esiintyvän 63,8 prosentilla lapsista, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Ryhmät eivät eronneet toisistaan reseptiivisen, kompleksin tai ekspressiivisen kielen taidoissa eivätkä fonologiatestissä. Fonologiatesti osoittautui ekspressiivisen kielen tehtäviä yleisesti vaikeammaksi, minkä lisäksi fonologiatesti oli ekspressiivisen kielen tehtäviä vaikeampi erityisesti lapsille, joilla on kehityksellinen verbaalinen dyspraksia. Saadut tulokset antavat lisätietoa häiriöiden komorbiditeetista ja yhteisistä piirteistä: häiriöiden komorbiditeetti näyttää olevan tyypillistä ja häiriöillä saattaa olla enemmän yhteisiä piirteitä, kuin on kuviteltu.