Inhimillisesti instrumentin äärellä : viulupedagogien näkemyksiä improvisaatiosta
Rahiala, Pauliina (2021-04-26)
Inhimillisesti instrumentin äärellä : viulupedagogien näkemyksiä improvisaatiosta
(26.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631805
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631805
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan musiikillista improvisaatiota länsimaisen taidemusiikin viulunsoitonopetuksen kontekstissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten viulupedagogit määrittelevät improvisaation, käyttävätkö he sitä työssään ja jos, niin miten, ja millä tavalla Opetussuunnitelman perusteiden muutos vuonna 2018 on vaikuttanut heidän työhönsä improvisaation osalta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä improvisaatioon kytkeytyy ja miten nämä merkitykset heijastuvat myös pedagogien asennoitumiseen suhteessa improvisointiin ja laajemmin viulunsoiton pedagogiikan kulttuuriin.
Tutkielman aineiston muodostavat kolmen viulupedagogin yksilöteemahaastattelut sekä kysely, jonka kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat viulupedagogit ja johon vastasi 14 opettajaa. Tutkielma sijoittuu osaksi kulttuurisen musiikintutkimuksen viitekehystä. Tutkielman metodologiset lähtökohdat nojaavat laadulliseen tutkimukseen ja diskurssianalyysin perinteeseen. Tutkielman analyysiosio jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä käsitellään improvisaation määritelmiä sekä opettajien käytännön työhön liittyviä näkökulmia. Toisessa pääluvussa käsitellään improvisaation merkityksiä laajemmin länsimaisen taidemusiikin ja viulupedagogiikan kontekstissa.
Tutkielman perusteella viulupedagogit käyttivät sekä konkreettisesti opetuksessaan improvisointiin perustuvia menetelmiä että mielsivät sen ilmiönä sopivan pedagogiseen asennoitumiseensa ja tavoitteisiinsa. Viulupedagogit yhdistivät improvisaation vapautumisen käsitteeseen: improvisaatio näyttäytyi keinona vahvistaa oppilaan yksilöllistä ilmaisua ja musiikillista toimijuutta. Vapautuminen liittyi myös jossain määrin pedagogiikan ja laajemmin länsimaisen taidemusiikin perinteistä irtaantumiseen.
Musiikkiopistotasolla improvisoimisen nykyistä tarkempi jäsentäminen ja määrittely osana opetussuunnitelmaa voisi selkeyttää sen käyttöä sekä välineellisesti muihin oppimistavoitteisiin pyrittäessä että tulevaisuudessa mahdollisesti myös itseisarvoisena, viulunsoiton perinteeseen kuuluvana musiikillisen ilmaisun muotona.
Tutkielman aineiston muodostavat kolmen viulupedagogin yksilöteemahaastattelut sekä kysely, jonka kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat viulupedagogit ja johon vastasi 14 opettajaa. Tutkielma sijoittuu osaksi kulttuurisen musiikintutkimuksen viitekehystä. Tutkielman metodologiset lähtökohdat nojaavat laadulliseen tutkimukseen ja diskurssianalyysin perinteeseen. Tutkielman analyysiosio jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä käsitellään improvisaation määritelmiä sekä opettajien käytännön työhön liittyviä näkökulmia. Toisessa pääluvussa käsitellään improvisaation merkityksiä laajemmin länsimaisen taidemusiikin ja viulupedagogiikan kontekstissa.
Tutkielman perusteella viulupedagogit käyttivät sekä konkreettisesti opetuksessaan improvisointiin perustuvia menetelmiä että mielsivät sen ilmiönä sopivan pedagogiseen asennoitumiseensa ja tavoitteisiinsa. Viulupedagogit yhdistivät improvisaation vapautumisen käsitteeseen: improvisaatio näyttäytyi keinona vahvistaa oppilaan yksilöllistä ilmaisua ja musiikillista toimijuutta. Vapautuminen liittyi myös jossain määrin pedagogiikan ja laajemmin länsimaisen taidemusiikin perinteistä irtaantumiseen.
Musiikkiopistotasolla improvisoimisen nykyistä tarkempi jäsentäminen ja määrittely osana opetussuunnitelmaa voisi selkeyttää sen käyttöä sekä välineellisesti muihin oppimistavoitteisiin pyrittäessä että tulevaisuudessa mahdollisesti myös itseisarvoisena, viulunsoiton perinteeseen kuuluvana musiikillisen ilmaisun muotona.