Hyvä johtaja nuoren aikuisen näkökulmasta
Haapaniemi, Emilia (2021-05-12)
Hyvä johtaja nuoren aikuisen näkökulmasta
(12.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631787
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631787
Tiivistelmä
Y-sukupolven edustajia on jo puolet työikäisestä väestöstä. Tämä tekee nuorten aikuisten työelämätarpeiden ymmärtämisestä tärkeää. Nuorten aikuisten sanotaan kaipaavan uudenlaista johtamista, mutta johtamiskäytännöt yrityksissä eivät kuitenkaan ole muuttuneet samaan tahtiin. On myös sanottu, että nuorten aikuisten ensimmäiset vuodet työelämässä ja ensimmäiset esimiehet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten nuori pärjää myöhemmin työurallaan. Tästä syystä on mielenkiintoista tutkia nuorten aikuisten ajatuksia hyvästä johtajuudesta ensimmäisinä työvuosinaan. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millainen on hyvä esimies ja johtaja nuoren aikuisen näkökulmasta implisiittisiä johtamisteorioita hyödyntäen. Teorian perusajatuksena on, että määrittelemme johtajuutta aiempien havaintojemme perusteella luotujen johtajaprototyyppien avulla.
Tein laadullisen tutkimuksen, jota varten haastattelin aiheesta seitsemää, nuorta aikuista. Analyysityökaluna hyödynsin grounded theory -menetelmää, jonka kuitenkin sidoin vahvasti aiempiin teoriaviitekehyksiin. Tutkimusaineistoni perusteella lajittelin hyvän johtajan ominaisuudet kahteen yläkategoriaan, ihmis- ja asiajohtamiseen sekä kuuteen alakategoriaan, joita olivat: helposti lähestyttävä, inhimillinen, vuorovaikuttaja, mentori, suunnannäyttäjä sekä päätöksentekijä. Kolme näistä kategorioista tunnistin aiemmista implisiittisten johtamisteorioiden tutkimuksista (Offermann ym. 1994; Epitropaki & Martin 2004), kolme olivat selkeämmin uusia prototyyppejä. Tämän lisäksi aineistoni osoitti, että odotukset esimiestä kohtaan olivat muuttuneet työuran alkuvuosina ainakin jossain määrin.
Tulokset osoittivat, että painotus hyvässä johtamisessa on siirtynyt asiajohtamisesta ihmisjohtamiseen. Tätä tukee myös yhteiskunnallinen keskustelu pehmeiden arvojen tärkeydestä johtamisessa. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista selvittää, onko eri prototyyppien välillä suuria painotuseroja eli ovatko toiset prototyypit tärkeämpiä kuin toiset.
Tein laadullisen tutkimuksen, jota varten haastattelin aiheesta seitsemää, nuorta aikuista. Analyysityökaluna hyödynsin grounded theory -menetelmää, jonka kuitenkin sidoin vahvasti aiempiin teoriaviitekehyksiin. Tutkimusaineistoni perusteella lajittelin hyvän johtajan ominaisuudet kahteen yläkategoriaan, ihmis- ja asiajohtamiseen sekä kuuteen alakategoriaan, joita olivat: helposti lähestyttävä, inhimillinen, vuorovaikuttaja, mentori, suunnannäyttäjä sekä päätöksentekijä. Kolme näistä kategorioista tunnistin aiemmista implisiittisten johtamisteorioiden tutkimuksista (Offermann ym. 1994; Epitropaki & Martin 2004), kolme olivat selkeämmin uusia prototyyppejä. Tämän lisäksi aineistoni osoitti, että odotukset esimiestä kohtaan olivat muuttuneet työuran alkuvuosina ainakin jossain määrin.
Tulokset osoittivat, että painotus hyvässä johtamisessa on siirtynyt asiajohtamisesta ihmisjohtamiseen. Tätä tukee myös yhteiskunnallinen keskustelu pehmeiden arvojen tärkeydestä johtamisessa. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista selvittää, onko eri prototyyppien välillä suuria painotuseroja eli ovatko toiset prototyypit tärkeämpiä kuin toiset.