Preemiojärjestelmän kehittäminen osana energiatrilemman ratkaisemista
Ekman, Simon (2021-05-21)
Preemiojärjestelmän kehittäminen osana energiatrilemman ratkaisemista
(21.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631804
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631804
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on yksi EU:n suurimpia haasteita, jonka torjuminen edellyttää toimenpiteitä myös Suomelta. Päästövähennystavoitteet jäsentyvät osaksi energiapolitiikkaa, jonka keskiössä on energian ympäristötavoitteiden, kustannustehokkuuden ja saatavuuden jatkuva tasapainottaminen eli nk. energiatrilemman ratkaiseminen.
Suomalaisella preemiojärjestelmällä on pyritty lisäämään uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantoa osana Sipilän hallituksen kärkihanketta ”Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti”. Osana hanketta valmisteltiin vuoteen 2030 ulottuva energia- ja ilmastostrategia, jossa preemiojärjestelmä on yksi keskeisimmistä työkaluista.
Preemiojärjestelmä on valtion talousarviosta rahoitettava uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön suora markkinatukijärjestelmä, jossa kilpailutettiin vuonna 2018 yhteensä 1,4 TWh sähkön vuosituotantoa. Tarjouskilpailussa menestyneille voimalaitoshankkeille maksetaan sähkön markkinahinnan päälle preemiomuotoinen tuki. Preemiojärjestelmän puitteissa järjestetyn tarjouskilpailun tavoitteena oli aikaansaada teknologinen muutos osana siirtymää kohti uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön yhä kattavampaa käyttöönottoa. Järjestelmän tavoitteisiin kuuluvat niin ikään kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius.
Tutkielmassa selvitetään energiatavoitteiden tasapainoa preemiojärjestelmässä. Tutkielmassa pureudutaan suorien markkinatukijärjestelmien ominaisuuksiin ja niiden väliseen keskinäiseen tasapainoon, preemiojärjestelmän aikaansaamaan investointivarmuuteen sekä menetelmällisiin valintoihin, jotka turvaavat voimalaitoshankkeiden tosiasiallista toteutumista. Niin ikään tutkielmassa syvennytään preemiojärjestelmän faktiseen teknologianeutraaliuteen ja tarkastellaan, miten järjestelmä edesauttaa energiavarmuustavoitteiden saavuttamista.
Tutkielman keskeisin tutkimusmetodi on oikeudellisen sääntelyn arviointiin keskittyvä sääntelyteoreettisesti orientoitunut ympäristöoikeudellinen arviointi- ja ohjauskeinotutkimus, johon kiinnittyy myös oikeustaloustieteellisiä elementtejä.
Kokonaisuutena arvioiden preemiojärjestelmä on saavuttanut sille ennakolta asetetut uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ja järjestelmä on osoittautunut myös edeltäjäänsä, syöttötariffijärjestelmää, huomattavasti kustannustehokkaammaksi. Teknologianeutraaliustavoitteet toteutuvat preemiojärjestelmässä lähinnä näennäisesti, ja järjestelmä painottuukin energiavarmuuden ja kustannustehokkuuden välisessä tasapainottelussa voimakkaasti kustannustehokkuuden suuntaan.
Mahdollisiksi toimenpiteiksi on tutkielman tutkimustulosten perusteella suositeltu preemiojärjestelmän jatkokehitystä erityisesti myös energiavarmuustavoitteita nykyistä selkeämmin huomioivaksi. Niin ikään tutkielmassa on suositeltu eräiden erityisesti tuulivoimahankkeisiin liittyvien investointiesteiden poistamista, mikä osaltaan mahdollistaisi tuotantotuen allokoinnin myös toistaiseksi kehittymättömämmille teknologioille.
Suomalaisella preemiojärjestelmällä on pyritty lisäämään uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantoa osana Sipilän hallituksen kärkihanketta ”Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti”. Osana hanketta valmisteltiin vuoteen 2030 ulottuva energia- ja ilmastostrategia, jossa preemiojärjestelmä on yksi keskeisimmistä työkaluista.
Preemiojärjestelmä on valtion talousarviosta rahoitettava uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön suora markkinatukijärjestelmä, jossa kilpailutettiin vuonna 2018 yhteensä 1,4 TWh sähkön vuosituotantoa. Tarjouskilpailussa menestyneille voimalaitoshankkeille maksetaan sähkön markkinahinnan päälle preemiomuotoinen tuki. Preemiojärjestelmän puitteissa järjestetyn tarjouskilpailun tavoitteena oli aikaansaada teknologinen muutos osana siirtymää kohti uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön yhä kattavampaa käyttöönottoa. Järjestelmän tavoitteisiin kuuluvat niin ikään kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius.
Tutkielmassa selvitetään energiatavoitteiden tasapainoa preemiojärjestelmässä. Tutkielmassa pureudutaan suorien markkinatukijärjestelmien ominaisuuksiin ja niiden väliseen keskinäiseen tasapainoon, preemiojärjestelmän aikaansaamaan investointivarmuuteen sekä menetelmällisiin valintoihin, jotka turvaavat voimalaitoshankkeiden tosiasiallista toteutumista. Niin ikään tutkielmassa syvennytään preemiojärjestelmän faktiseen teknologianeutraaliuteen ja tarkastellaan, miten järjestelmä edesauttaa energiavarmuustavoitteiden saavuttamista.
Tutkielman keskeisin tutkimusmetodi on oikeudellisen sääntelyn arviointiin keskittyvä sääntelyteoreettisesti orientoitunut ympäristöoikeudellinen arviointi- ja ohjauskeinotutkimus, johon kiinnittyy myös oikeustaloustieteellisiä elementtejä.
Kokonaisuutena arvioiden preemiojärjestelmä on saavuttanut sille ennakolta asetetut uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ja järjestelmä on osoittautunut myös edeltäjäänsä, syöttötariffijärjestelmää, huomattavasti kustannustehokkaammaksi. Teknologianeutraaliustavoitteet toteutuvat preemiojärjestelmässä lähinnä näennäisesti, ja järjestelmä painottuukin energiavarmuuden ja kustannustehokkuuden välisessä tasapainottelussa voimakkaasti kustannustehokkuuden suuntaan.
Mahdollisiksi toimenpiteiksi on tutkielman tutkimustulosten perusteella suositeltu preemiojärjestelmän jatkokehitystä erityisesti myös energiavarmuustavoitteita nykyistä selkeämmin huomioivaksi. Niin ikään tutkielmassa on suositeltu eräiden erityisesti tuulivoimahankkeisiin liittyvien investointiesteiden poistamista, mikä osaltaan mahdollistaisi tuotantotuen allokoinnin myös toistaiseksi kehittymättömämmille teknologioille.