Luontotyöskentely osaksi mielenterveyskuntoutusta? : Kirjallisuuskatsaus yksilön kuntoutumista tukevista tekijöistä terapeuttisen puutarhaviljelyn yhteydessä
Poretie, Jenni (2021-05-23)
Luontotyöskentely osaksi mielenterveyskuntoutusta? : Kirjallisuuskatsaus yksilön kuntoutumista tukevista tekijöistä terapeuttisen puutarhaviljelyn yhteydessä
Poretie, Jenni
(23.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631812
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631812
Tiivistelmä
Luontotyöskentely on jatkuvasti kasvussa sosiaali- ja terveysalalla. Kansainvälisten tutkimusten mukaan luontotyöskentelyn avulla on saavutettu positiivisia tuloksia eri sosiaalityön asiakasryhmien kesken ja se on todettu potentiaaliseksi hoitomuodoksi osana mielenterveyskuntoutusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten luontotyöskentely, tarkemmin terapeuttinen puutarhaviljely, tukee mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisprosessia ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat. Tarkoitus on lähestyä kuntoutusta kokonaisvaltaisena prosessina, huomioiden niin biopsykologiset kuin sosiaaliset lähtökohdat kuntoutumiselle.
Tutkimus on suoritettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tarkastelussa on 20 terapeuttista puutarhaviljelyä käsittelevää kansainvälistä tutkimusartikkelia, joiden kohderyhmänä ovat aikuiset mielenterveyskuntoutujat. Analyysissä terapeuttisen puutarhaviljelyn yhteyttä kuntoutumisprosessiin tarkastellaan neljän pääteeman kautta: ”hyvinvointia tukevat tekijät”, ”toimijuutta tukevat tekijät”, ”sosiaaliset tukevat tekijät” sekä ”työskentelykulttuuriin liittyvät tekijät”.
Tutkimus osoitti, että terapeuttinen puutarhaviljely tukee osallistujien kuntoutumista luonnosta saatujen biopsykologisten tekijöiden, lisääntyneen hyvinvoinnin ja vähentyneen mielenterveysoirehdinnan myötä. Lisäksi luontotyöskentely tuki osallistujien toimijuutta terapeuttisen tekemisen ja voimauttavan työskentelyn avulla. Kuntoutumista tukivat myös sosiaaliseen toimintakykyyn, yhteisöllisyyteen ja vertaisuuteen liittyvät tekijät, sekä työskentelykulttuuriin liittynyt osallistava ilmapiiri sekä asiakaslähtöisyys. Tutkimuksen perusteella terapeuttinen puutarhaviljely näyttäytyy potentiaalisena menetelmänä mielenterveyskuntoutuksen kontekstissa mahdollistaen samanaikaisesti moninaiset kuntoutusta tukevat tekijät työskentelyn yhteydessä, yksilön hyvinvointia kokonaisvaltaisesti tukien. Luontotyöskentely näyttäytyi myös potentiaalisena työskentelymuotona sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta käsin sekä sosiaalityössä hyödynnettävänä menetelmänä. Tutkimuksen perusteella kotimaiselle, luontotyöskentelyä tarkastelevalle tieteelliselle tutkimukselle olisi kuitenkin vielä tarvetta.
Tutkimus on suoritettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tarkastelussa on 20 terapeuttista puutarhaviljelyä käsittelevää kansainvälistä tutkimusartikkelia, joiden kohderyhmänä ovat aikuiset mielenterveyskuntoutujat. Analyysissä terapeuttisen puutarhaviljelyn yhteyttä kuntoutumisprosessiin tarkastellaan neljän pääteeman kautta: ”hyvinvointia tukevat tekijät”, ”toimijuutta tukevat tekijät”, ”sosiaaliset tukevat tekijät” sekä ”työskentelykulttuuriin liittyvät tekijät”.
Tutkimus osoitti, että terapeuttinen puutarhaviljely tukee osallistujien kuntoutumista luonnosta saatujen biopsykologisten tekijöiden, lisääntyneen hyvinvoinnin ja vähentyneen mielenterveysoirehdinnan myötä. Lisäksi luontotyöskentely tuki osallistujien toimijuutta terapeuttisen tekemisen ja voimauttavan työskentelyn avulla. Kuntoutumista tukivat myös sosiaaliseen toimintakykyyn, yhteisöllisyyteen ja vertaisuuteen liittyvät tekijät, sekä työskentelykulttuuriin liittynyt osallistava ilmapiiri sekä asiakaslähtöisyys. Tutkimuksen perusteella terapeuttinen puutarhaviljely näyttäytyy potentiaalisena menetelmänä mielenterveyskuntoutuksen kontekstissa mahdollistaen samanaikaisesti moninaiset kuntoutusta tukevat tekijät työskentelyn yhteydessä, yksilön hyvinvointia kokonaisvaltaisesti tukien. Luontotyöskentely näyttäytyi myös potentiaalisena työskentelymuotona sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta käsin sekä sosiaalityössä hyödynnettävänä menetelmänä. Tutkimuksen perusteella kotimaiselle, luontotyöskentelyä tarkastelevalle tieteelliselle tutkimukselle olisi kuitenkin vielä tarvetta.